Bruuveri, ennakkomaistiaisia

Loman alkamisen kunniaksi avautui mahdollisuus päästä maistelemaan Ilkka Sysilän viimeisimpiä keittoja suoraan käymistankeista. Huonompiakin lomastartteja olen kokenut. Ensimmäisenä vielä nimeämätön uusi versio alkukesän Smoke House Porterista. Tämäkin 8%, paahtoa vähemmän, hedelmäisempi, luumua, makeahkoa, kahvia vähemmän, 100 EBUa (niin Smoke Housessakin, blogiin kirjoittamani 85 ei ollut toteutunut lukema), pitkään jälkimaussa katkeroa. Täyteläinen, tarjoilu tietysti liian kylmää suoraan tankista. Olut tulee myyntiin Bruuverin ravintolan ohella Helsingin SOPP-festivaalissa kuun lopulla. Ehkä tämä ei ole niin tasapainoinen kuin Smoke House, josta pidin kovasti. Nyt hedelmäisyys haukkaa paahteisuuden minimiin ja kokonaisuus lähestyy imperial brown alea. Katkeruus on kyllä hienoa. Sysilän backlogia vilkaistessa, Sportteri oli vahvempi ja todella palaneen paahteinen, mutta siinä vähemmän katkeruutta. Viime syksyn Mediocre Porter oli lähempänä tätä, samanlaista hedelmäisyyttä, mutta siinäkin takapotku heiveröisempi. Hieno olut siis taas, mutta ei aivan pärjää Smoke Houselle. Nimestä huolimatta Smoke Housessa ei muuten ollut savumallasta, En sitä toki maistanutkaan, mutta jonkin ennakkokäsityksen mukaan odottelin.

Toisella uutuudella on jo nimi, Les Ardennes. Nimi ei viittaa tähän blogiin vaan tietysti Belgian vuoristoon. Nimen perusteena on käytetty belgihiiva, olut muuten täsmälleen sama kuin Clarinet Marmalade IPA. Hieno tilaisuus kokea taas kuinka paljon hiiva vaikuttaa oluen makuun. Belgihiiva tuoksuu välittömästi, vaikka tämäkin näyte tuli juotua liian kylmänä. Maussa esterisyyttä, leimallisesti belgifiilistä, fenolia jopa hieman weizenin tapaan. Clarinetin reseptissä onkin vehnämallasta, muistaakseni 20%. Kovat katkerot tietysti, sokkomaistelussa voisi erehtyä pitämään hopfenweissena. Appelsiinimehun ulkonäkö, olut luultavasti kirkastuu ennen myyntikuntoa. SOPPiin menossa tämäkin tuote. Sanomattakin selvää, että tykkään originaali-Marmaladesta, mutta mielenkiintoinen olut tämäkin.

Seuraavaksi mahdollisuus testata miten mallasrungon vaihtelu vaikuttaa makuun. Tai ei oikeastaan mallas, sillä Clarinetin spelttiversiossa vehnämallas korvattu mallastamattomalla spelttivehnällä. Nimi tulee olemaan Speltti-IPA. Selvästi vähemmän sitruksinen kuin Clarinet, enemmän viljaa, leipää, jotain lager-tyylisyyttä. Jotain samaa kuin tanskalaisten india pale lagereissa. Sysilä itse löytää speltistä maissin aromeja, varmaankin niin. Hyvin kuiva ja katkera olut, ei ehkä vielä aivan parhaimmillaan, mutta arvoituksellinen ja kiehtovakin tapaus. Bruuveri, 11.7.2014.