Jari Ekberg: Kuin taivasta koskettaisi

Tällaista kirjaa olisin kaivannut 1970-luvulla. Tiedonjano kansainvälisestä jalkapallosta oli valtava. Yle näytti aika mukavasti arvoturnauksia, cup-finaaleja ja brittifutista, mutta taustatiedot olivat kiven alla. Suomenkielinen tarjonta oli masentavan aneemista, Veikkaus-Lotto -lehteen (1970-luvulla Veikkaaja-lehden nimi oli todellakin noin tyylikäs) päätyneet Eric Battyn artikkelit olivat kuin loppumattomasta merestä huuhdottuja helmiä. Vasta vuosikymmenen lopulla alkoivat englannin-, saksan- ja ruotsinkieliset lehdet ja kirjat avautumaan kunnolla. World Soccerin kestotilaajaksi päädyin vasta 1979. 1979 on sattumoisin Jari Ekbergin syntymävuosi. Poikaraukka ei ole siis kokenut MM-turnauksia 1970, 1974, 1978, tuskinpa muistaa mitään legendaarisista tapahtumasarjoista 1982 ja 1986 myöskään.

Lähdeluetteloa vilkaisemalla huomaa kuitenkin, että Ekberg on tehnyt huolellista työtä. Mukana on kaikki alan klassikot, joita olen itsekin plärännyt hiirenkorville. Saksankieliseltä alueelta Ekberg on hyödyntänyt itselleni tuntematontakin aineistoa. Filmimateriaaliakin on nykyään netissä saatavana 1950-luvulta lähtien. Ekbergin mammuttiteoksen rakenne on yksinkertainen, kaikki MM-lopputurnaukset käydään kronologisesti läpi. Maailmantapahtumia ja politiikan tunkeutumista jalkapalloon Ekberg sivuaa, mutta painopiste on totaalisti pelitapahtumissa. Ehkä hieman puuduttavastikin, Ekberg kirjaa tarkkaan tärkeimpien otteluiden dramaattisimmat tapahtumat, mutta taktinen analyysi jää varsin ohueksi. Se ei toki ole Ekbergin tavoitteenakaan, silti Jonathan Wilsonin taktiikkaklassikon tyylistä otetta jää kaipaamaan. Ehkä Ekbergin seuraaava projekti?

Olen lukenutkin kirjaa vähitellen meneillään olevan turnauksen aikana, sellaiseen käyttöön kirja sopii mainiosti. Koska tunnen tärkeimmät lähteet ja olen muutenkin intohimoisesti tutkinut vuotta 1970 edeltäviä turnauksia, kovin paljon uutta ei jää käteen. En sitä odottanutkaan, tämä on hieno dokumentti suomenkielellä yhden kiehtovimman elämänalueen tärkeimmästä perinteestä.

Pikkuvirheitä löytyy tietysti. Ekbergikin kirjoittaa Uruguayn 1930-maalivahdin nimen sekä Ballestero että Ballestrero. Pieniä uusia tiedonhippuja nousee, 1930 joukkueeseen kuului myös Emilio Recoba, ei pelannut otteluakaan, mutta olikohan sukua myöhemmälle 2002-tähdelle Alvaro Recoballe? Mitään jalkapallopornoa teos ei tarjoa, kuvitus on hämmentävänkin niukkaa, ehkä kustannussyistä. Äidinkielen opettaja Ekberg kirjoittaa sujuvasti, mutta ehkä persoonallisempaa otetta varsinkin myöhemmistä hänen itsensä todistamista turnauksista olisi voinut toivoa. Kirjan nimi on sitaatti Daniel Bertonilta, joka iski viimeisen naulan totaalijalkapallon arkkuun jatkoajalla 1978.