Yhteenvetoa Vilnan reissusta

Tein viime viikolla pitkään suunnittelemani, mutta lopulta nopeasti päätetyn olutpainotteisen täsmäiskun tulikuumaan Vilnaan. Säälittävät 30 olutta 72 tunnissa. Tarkempia kuvauksia oluista löytyy blogia taaksepäin selatessa. Tarkoitus oli tsekata Liettuan kovamaineisia maalaisoluita, joiden Suomessa kokeilemani yksittäisesimerkit ovat olleet poikkeuksetta pettymyksiä. Heti on suoraan sanottava, että pettymyksiksi ne jäi Vilnassakin. Perinne on hieno, mutta itse oluet eivät tee sille oikeutta.

Vertailukohtana varmaan kannattaa käyttää Pohjois-Baijerin suodattamattomia lagereita, joille liettualaiset häviää 7-1. Saksa ei ole turhaan maailmanmestari. Liettuan oluissa on liikaa makeutta, joka syntyy usein hunajan tapaisista turhista lisäaineista. Katkeruus on aivan liian heikkoa. Kohtalokkainta on hämmentävän usein havaittava epäpuhtaus, jota saksalainen kuluttaja ei sietäisi hetkeäkään.

Toinen vertailukohta voisi olla sahti. Sahti on Suomessa pienimuotoisempi ilmiö kuin Liettuan maalaisoluet, mutta ainakin kaupallisissa versioissa sahdin laatu on saatu pysymään korkealla. Henkilökohtaisesti en humalapuutteisista ällömakeista sahdeistakaan tykkää, mutta se on minun ongelma.

Harmittavaltahan tämä tuntuu. Ehkä pitäisi antaa liettualaisille vielä yksi tilaisuus. Mennä sinne Pohjois-Liettuan pikkukyliin paikan päälle Michael Jacksonin (Jacksonin juutalainen isoisä oli Kaunasista, mutta ehkä juuria oli pohjoisempana) suvun syntysijoille ja katsoa löytyykö samaa tasoa kuin Oberpfalzin zoigleista. Pahaa pelkään, että ei löydy. Ehkä silti vielä joskus menen sinne, olutharrastuksen olennainen piirre on jatkuva etsiminen.

Moderni USA-vetoinen olutkulttuuri on saapunut Liettuaankin ja sitä edustavat ainakin Širvėnos-panimon tekemät Dundulis-oluet. Tämäkin panimo sijaitsee Pohjois-Liettuan olutvyöhykkeellä Panevėžysissä. Humulupu IPA oli tarjolla kaikissa Vilnan laatubaareissa ja se olikin selvästi reissun paras olut. Brutaalia, mutta totta.