Suomi - Romania 0-2

Helsinkiin muuttamisen hienoja puolia on se, että Suomen maajoukkueen arvokisakohtalosta pelataan samalla paikkakunnalla. Ainakin tähän asti, Olympiastadion on menossa remonttiin. Kreikka-pelin ajalle olin harkitsemattomasti buukannut Kajaanin reissun, mutta Romania-matsiin tallustelin koleassa syysillassa paikalle, baarin kautta siis. Stadionin edessä oli rock-festareita muistuttava kaljateltta-alue, sivummalla bändi soitti Bob Segerin Old Time Rock & Rollia. Aika harva näytti kuuntelevan. Paikalle saapui 19 000 ihmistä, fiilis ei kovin korkealla ollut. Pohjoiskaarteessakaan ei tifoa. 

Riskin tilalla avauksessa nyt Hämäläinen, ei muita muutoksia aneemisen Kreikka-matsin jälkeen. Suomi hallitsi alkuvaiheita selvästi, mutta millään ei saatu tilanteita aikaiseksi. Ennen näitä lokakuun otteluita mainostettiin Suomen hyökkäyskaluston olevan todella kuumaa. Tämä ei näkynyt millään tavalla. On hyvin vaikea uskoa, että Pukki, Hämäläinen, Riski, Pohjanpalo tai Markkanen mahtuisivat Islannin tai Pohjois-Irlannin ryhmään. Roman Eremenko on hieno kansainvälisen tason pelaaja, mutta muuten Suomen hyökkäyspäässä ei kertakaikkiaan ole riittävästi taitoa, päättäväisyyttä ja taktista kyvykkyyttä. 

Romanian vastahyökkäykset olivat ensi jaksolla varsin vaisuja, mutta missään vaiheessa he eivät menettäneet rauhallisuuttaan tai itsevarmuuttaan. Kun Suomi teki sitten toisella jaksolla virheitä, rankaisu oli välitön. Katsomosta näytti siltä, että Romanian ensimmäiseen maaliin johtanut kulmapotku oli erotuomarilta virheellinen tuomio. Tuomarivirheiden kanssa pitää kuitenkin pystyä pelaamaan. Nyt protestointi vei suomalaisilta täysin keskittymiskyvyn ja Bogdan Stancu ei epäröinyt. Katsomosta läheltä näytti myös, että Alexander Ring sai varoituksen käsivirheestä, joka ei sitä ollut. Harva ammattilaispelaaja menee kuitenkin moisesta niin sekaisin, että ottaa käytännössä seuraavasta tilanteestaan hyökkäyspäässä toisen varoituksen täysin turhaan. Suomen mahdollisuudet lopahtivat Ringin ulosajoon, Eremenkon pystysyötöt Romanian ihailtavan eleetön puolustus hoiti helposti. Bogdan Stancu pääsi tekemään todella kauniin toisen maalinkin. 

Kun Kreikka hävisi Pohjois-Irlannille, on selvää että lohkosta tulee hyvin tasainen.  Suomella on tästä surkeasta tuloksesta huolimatta edelleen paljonkin mahdollisuuksia. Tuskin jatkoon kuitenkaan päästään, kaikki tuntuu niin samanlaiselta kuin aina ennenkin. Parikymppisenä seurasin Martti Kuuselan joukkueen niukkaa putoamista Meksikon MM-kisoista. Heitin silloin läppänä, että toivottavasti Suomi pääsee minun elinaikana arvokisojen lopputurnaukseen. Pitkään aikaan ei ole enää naurattanut.