Uutta kantabaaria etsimässä: BrewDog Helsinki

Helsingin BrewDog-baarin kutsuvierasavajaisiin pari päivää sitten nettitietojen perusteella kutsuttiin joitakin suomalaisia olutbloggaajia. Itselleni kutsua ei tullut, vaikka vielä viime talvena BrewDog houkutteli minut tutustumaan panimon toimintaan Aberdeenin seudulle. Kutkuttava asetelma, jota voi pitää lähes kunnianosoituksena. Olisinko onnistunut kirjoittamaan tuosta vierailusta niin rankalla punk-asenteella, että omat periaatteensa myyneet (?) skottipojat eivät kritiikkiä kestäneet? Realistisesti ajatellen tilanne ei tietenkään ole tuollainen. Ostokykyisen asiakaspotentiaalin kannalta keski-ikäinen kainuulaiskirjoittelija on vain arvioitu sen verran marginaaliseksi toimijaksi, johon ei kannata satsata. Ja sehän on ok kaikin puolin.

Kissanristiäisiin (tai siis tässä tapauksessa koiran) osallistun kutsuttaessa mielelläni, mutta BrewDoginkin kohdalla ainoa oikeasti merkittävä seikka on oluiden laadukkuus ja baarien toimivuus. Tällä kertaa aluksi kiinnittyy huomio baarin sijaintiin syvällä Etelä-Helsingissä. Auttamatta sijainti on syrjäinen, vaikka Helsingin ulkopuolella asuvista tämä saattaa kuulostaa naurettavalta. Kuitenkin nyt on erikseen päätettävä baariin lähtemisestä, muilla asioilla en koskaan Viiskulman seudulla liiku. Onneksi Punavuoren Ahven ja Black Door ovat suhteellisen lähellä, joten esimerkiksi harrastamani lauantai-iltapäivän session kohteeksi tämä seutu on nyt varteenotettava vaihtoehto. Ja syrjässähän BrewDog on esimerkiksi Tukholmassa Kungsholmenin perukassa. 

Saavuin paikalle toisena yleisenä aukiolopäivänä. Aika täyttä, mutta ei täynnä, pääsin tiskille istumaan. Odotettua tilavampi systeemi, mukavan epäsymmetrinen tiski, jonka ympäri asiakkaat voivat kiertää. Pelättyjä hipstereitä olin tunnistavinani asiakaskunnassa, mutta näkyvissä normaalejakin ihmisiä. VHS-kasettikotelopaneeli sisustuselementtinä hieno, tällaisia oivalluksia toivoisi muiltakin baareilta. Ei hanoisssa ihmeitä BrewDogilta, jokin Helsinki-spesiaali olisi säväyttänyt, ikivanha Päivi-olut ei siinä mielessä jaksanut  innostaa. Suomalaisista edustettuna Maku, Hiisi ja Teerenpeli Sorin muodossa. Päädyin Russian Doll -sarjan kevyimpään olueen, Pale Ale, 4%. Defaulttikokona tuli 379 ml. Näin kevyessä oluessa täysi pintti voisi olla oletusarvona, hintaa 6,70€.  Pale Doll kevyen hedelmäinen, lievästi karamellia, ei juuri humalaa. 

Toisena oluena Hiisi Vihreä Haltiatar, 6,2%, 284 ml, 6,80€. Siis half pint Jyväskylän olutbaarin mukaan nimetyssä oluessa. Tuoksu savuisen hedelmäinen, maku on makeaa hedelmää voimakkaan mausteisella tvistillä. Jälkimaku on kohtuullisen kuiva, oikeastaan nahkea, mutta hieman teennäisen vaikutelman olut jättää. Tämä on absinttisaison, eli samoja yrttejä käytössä kuin absintissa. 

Avausillan Dog C oli harmittavasti jo ryystetty kuiviin. Tilalla tuttu Tokyo*, tämänkertaisessa versiossa 16,5%, annoksena nyt 189 ml. Hanassa tietysti liian kylmää, mutta anis ja siirappi erottuivat hyvin. Vaniljaa ja siirappia, kookosta ja siirappia. Voimakkaan siirappisuuden takaa loppuun hiipii hieman katkeruutta. Hyvä fiilis vierailusta jäi, varmaankin tulee käytyä jatkossakin, kun hipstereiden alkurynnistys pääsee uuvahtamaan.