Pukki muisti tänä(kin) jouluna olutpaketilla. Varsinainen lähettäjä ei halua nimeään julkisuuteen, mutta sain luvan julkistaa makuarvioita. 50 vuotta sitten Risto Jarva ja Spede tekivät X-Paroni -nimisen leffan, joten olkoon X-Panimo näissä otsikkona. Ensimmäisenä protoista testissä golden ale, jossa lähes kirkas kultainen väri, pienikuplainen tiivis ohuehko vaahto. Tuoksussa pehmeää sitrusta, lähes mandariinia. Pehmeää hedelmää maussa, todella pehmyttä. Hiilihappoa kohoaa lasissa, mutta hiilihappoisuus varsin alhaista, juuri minun makuun. Täyteläistä, hedelmäisyys ja maltaisuus hyvin harmoniassa. Lievästi karamelliakin, mutta hyvin kuivana suutuntuma pysyy. Ei vihannesta, ei pihkaa. Jälkimaku on voimakkaan katkera, leveä ja pitkä. Tulee mieleen Oppigårdsin tyyli. Todella erinomaista, juotavuus erinomainen, jos vain juoja kestää katkeraa jälkimakua.
Vilkaisin sitten reseptiä noiden aistihavaintojen jälkeen, kölschin pohjalta on lähdetty vetämään jenkkisuuntaan. Ei kuivahumalointia käytetty, joten yllättävän hyvin tuoksukin toimii. 5,5%, 51 IBUa. Columbus on minun suosikkihumalia, katkeruus tulee sillä hienosti isolla pensselillä. Aromeja on vedetty Citralla ja Simcoella. Ehkä hiilihappoa sittenkin pitäisi olla hieman enemmän? Se voisi avata olutta raikkaammaksi. Ei se nytkään tunkkainen ole, tuorekin oikeastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti