Camden Town oli ensimmäisillä Lontoon reissuilla tärkeä paikka. Olin silloin nykyistä enemmän kiinnostunut musiikista ja Camdenin suunnalla oli paljon klubeja ja levykauppoja. Amerikkalainen Steve Earle teki ehkä hienoimman kunnianosoituksen Camden Townille Johnny Come Lately -laulussaan, joka tosin kertoo amerikkalaissotilaista toisessa maailmansodassa ja Vietnamissa. Mutta pariinkymmeneen vuoteen en ole Camdenissa käynyt Lontoon matkoilla.
Camden Lock oli melkoinen markkinapaikka silloinkin, mutta aivan tällaisia nuorisolaumoja ei silloin näkynyt. Levyjen sijasta nyt myydään tatuointeja ja vaatteita. Varsin keskellä kanavan rannalla oli iso pyöreä Ice Wharf -rakennus, jota silmäilin aluksi hajamielisesti. Sehän osoittautui valtavaksi Wetherspoon-palatsiksi. BrewDogin baarin aukeamiseen oli vielä tunti aikaa ja olin jo kyllästynyt väistelemään rättikojuja.
Wetherspoonin vierailijapanijakampanja täälläkin käynnissä ja valitsin oregonilaisen Barley Brownin oluen, jonka jenkkipanimomestari tehnyt uudestaan Burtonin Marstonissa. Tuntematon panimo minulle, sijaitsee Baker Cityn pikkukylässä kaukana Oregonin itäosassa. Samannimistä ESA-olutta ei näytä omassa repertuaarissa olevan, joten ehkä reseptikin uusi. 5.1%, Kermainen pehmeys, hieman hunajaa, ei juurikaan katkeroa. Kova Burtonin vesi ei tähän tuo sulfaattimaisia aromeja, joita paikallisista oluisa usein löytyy. Televisioruuduissa ihmeteltiin auringonpimennystä. Olin unohtanut koko asian, Lontoossa taivas paksussa pilvessä ja näillä kulmillahan ei muutenkaan paljoa pimentynyt. Lontoo, Ice Wharf, 20.3.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti