Stadin Panimobaarin avajaiset

Nykyistä asuinpaikkaani vielä hetkisen lähimpänä sijaitseva panimo ilmoitti jo aikaa sitten panimobaarin avaamisesta ja tänään se sitten lopulta toteutui. Stadin Panimo sijaitsee teollisuusromanttisella paikalla Suvilahden kaasukellojen kainalossa ja uudisrakentaminen lähialueilla korostaa sijainnin olennaisuutta. Odotukset ovat siis kovat. Saavuin paikalle pari minuuttia ennen ilmoitettua avaamisaikaa ja eiköhän paikka ollut jo lähes täynnä, hörhöjä oli päästetty sisään etuajassa.

Kahdeksan omaa olutta hanassa, pullokaappi täynnä belgejä. Starttasin Tallinnassa missaamallani Sunshine at the Gasometer -oluella, vaatimattomasti voin tässä kohtaa taas todeta, että Gasometer-sarjan nimi on omaa ideointiani. Kevyen hedelmäinen, persikkaa, pihkaa, katkeruutta, 5,9%. Aika näppärä tasapaino, tämä putoaa hienosti. Porukkaa pukkasi sisään tungokseksi asti, mutta onnistuin seuraavaksi tilaamaan upouutta Motuweka IPAa, 7%. Käytetty humala tietysti uusiseelantilainen Motueka, w-lisäys tyypillistä Timo Konttisen huumoria, wekahan on paikallinen lintu. Intensiivistä trooppista hedelmää tässäkin, mutta nyt jotain on vialla. Katkeruuskin on voimakasta, mutta tasapaino horjuu, tämä IPA ei toimi toivotulla tavalla.

Asetuin istumaan alan miesten pöytään ja pullojakohan oli väistämättä edessä. Stillwaterin ja Hof Ten Dormaalin yhteistyöspelttisaison Bronze Age maisteluun, 6%. Hyvin puhdas, hedelmää ja hiilihappoa, ei katkeruutta. Ok-kamaa, mutta ei kohottanut kulmakarvoja. Pöytään sattui osumaan legendaarisen saarijärveläisen Palvasalmi-riilipanimon lasi 90-luvulta, kuten kuvasta näkyy. Seuraavaksi kiskaisin sosiaalisissa oloissa Stadin Birch Sap Lageria, koivumahlalla maustettua maitokauppaolutta, koivuisen mausteinen maku hallitsi selvästi kokonaisuutta. En erityisemmin tykännyt, mutta mielenkiintoinen sekin. Pääsin pyörähtämään panimon puolellakin, ei suurempia muutoksia edellisen vierailun jälkeen. Luottamuksellisia maistiaisia tarjottiin, joten niistä ei tässä sen enempää.

Takaisin baarin puolelle, ilahduttavasti tungosta edelleen. Pääsin jo aiemmin maistelemaan Stadin Bourbon Imperial Porteria, otin nyt varsinaisen annoksen. Vaniljaa, paahtoa, hieman nihkeää hedelmää, 9,5%. Katkeroakin hieman, mutta ehkä tässä tyylisuunnassa pitäisi edetä vielä pitemmälle tupladigittien suuntaan, hieman vaisuksi kokonaisuus jäi. Toinen pullojakosysteemi De Brabandere 1894 -oluesta. 8%, happamuutta, puuta, mausteita hillitysti. Pullossa lisämääre Oak & Hops, mutta hopsit tästä oli ehtineet häippäistä muualle. Kohtuullisen mukavaa kamaa, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Tässä vaiheessa siirryin jo muihin aktiviteetteihin. Baari siis erittäin lupaava, ehkä tässä on jopa ainesta uudeksi kantabaarikseni Helsingissä, viime kesän etsintäkierroshan jäi käytännössä tuloksettomaksi.