Suomen huonoimmat käsityöoluet?

Pitkän linjan olutmies Markku Kaario oli hankkinut läjän oluita Suomen pienpanimoskenen vaatimattomammalta laidalta, jos näin voi todeta. Kyse on tietysti makuasioista. Lupauduin avustamaan Markkua oluiden nautiskelussa, joten päädyin taas Espoon bussiin kohti Soukkaa. Lopputalvestahan pääsin käymään Fat Lizardin tuotantolaitoksilla Länsi-Espoon Kivenlahdessa, joten seudun eksotiikkajännitys oli jo hieman lieventynyt. Aivan uusi kokemus kuitenkin tämäkin alue minulle oli. Hämmästyttävästi kuulin, että tämä erämaa on asutettu jo 1960-luvulla.

Startti heinolalaisen Pihamaan neljällä oluella. Kyseessä on jonkinlainen viinitila, joka on laajentanut repertuaariaan sahtiin jo vuosia sitten ja nyttemmin streitimpiin oluisiin. Tämä oli minulle aivan uusi panimo. Ensimmäisenä Vehnä, 4,6%, hieman hapan, hiilihappoa paljon, viljaa. Ei mitään weizen-tuntumaa, ei katkeroa. Seuraavaksi Jäärä, joka on puolitumma vehnäolut. Makea tuoksu hämmentävästi mansikkainen. Maku on makean leipäinen ja tässä on vähän katkeruutta. Hienoisesti parempi kuin vaalea vehnä. Kolmantena Pääsiäinen, 4,2%., vielä tummempi, paahtoa, karkeaa kirpeyttä. Makeakin tämä on, en tykkää. Toistaiseksi heikoin olut. Viimeinen Pihamaa-kokeilu Savujussi, 4,6%. Vaalea samea ulkonäkö, marjainen tuoksu. Savu maussa äärimmäisen hillittyä. Esanssista, tuskin savumallasta käytetty, ei katkeroa. Tämäkin pintahiivaa, hieman edellisiä parempi. 

Pihamaan ohella Sauvon Panimotupa on minulle uusi tuttavuus. Ensimmäisenä kokeiluna Mallas-Akka, 4,5%. Kaunis ulkonäkö, mutta brutaalin hapan tuoksu. Maussa happamuutta, palanutta kumia, epäpuhdas fiilis. Tämä on netissä luokiteltu kölschiksi, olisikin hauska kuulla kölniläisten mielipide tällaisesta tulkinnasta. Ei katkeruutta, ei hedelmää, tämä on selvästi heikoin tähänastisista. Markun kanssa pohdittiin, mikä on mennyt pieleen. Ehkä ei kuitenkaan kontaminaatio, koska olut on kuulemma pysynyt samanlaisena pitempään. Luulisi, että olut ajan myötä huononisi entisestään. Ehkä prosessissa on jokin bakteeri tai epäpuhtaus. Voihan hapan talonmaku olla harkittukin efekti, mutta tuskin tästä sour kölschistä tulee hipsterien trendijuomaa. Sauvon Pito-olut kahden litran pullossa toinen kokeilu. Hyvin samanlainen kuin Mallas-Akka. Ehkä suurempi pullo tuo lievästi raikkautta enemmän. Samat happamuusjutut esillä. Tässä pullossa maininta pohjahiivaoluesta, tämä on siis lager valmistajan ilmoituksen mukaan. Kolmas Sauvo-olut Kuura-Akka on tummempi, metallinen vaikutelma, happamuutta tässäkin, mutta ei Mallas-Akan tasolla. Epäpuhdas vaikutelma jää siis tästäkin.

Pyynikki on vaikean alun jälkeen tehnyt hyvääkin jälkeä, tykkäsin kovasti esim. Ruby Jazzista. Huhujen mukaan Viroon avatun Papabeers-verkkokaupan kautta on taas ulos päässyt vaatimattomampaa tavaraa, joten session kolmannessa osassa oli nämä oluet pääosassa. Scott the Juggler Oatmeal IPA on 5,7%, tuoksussa lievästi sitrusta. Maku on laimeaa ja ohutta, katkeroa ei juuri havaittavissa, raikkaus puuttuu. Ehkä sama olut kuin Pyynikin American Oatmeal Pale Ale. Seuraavaksi alkoholialan virkamiesruhtinas Ismo Tuomiselle omistettu tupla-IPA Ismo The King,  8,5%. Todella heikko vaikutelma, jotain savuista nihkeyttä, muistuttaa Pyynikin alkuaikojen puistattavia yritelmiä, ei katkeroa tietenkään. Kolmas kokeilu Papabeersin ulkopuolelta, Pyynikin Varusteleka-putiikille väsäämä Miehistö Pilsner, 4,7%. Ilmeisesti kyseessä Pyynikin ainoa lager. Ruohoinen kohtuullisen raikas tuntuma, mutta liian makea, tapettimainen liima häiritsee ja katkeruus puuttuu. Session päätteeksi Papabeersin White IPA, 5,2%. Maussa ei hedelmää, pikemmin viljainen, mutta kuiva, kevyesti katkera. Session parhaita, mutta IPA ei kuvaa olutta millään tavalla. Enemmän makua pitäisi löytyä kaikilta osa-alueilta.

Tämän leikkimielisen session voittajaksi täytynee nostaa Sauvon Mallas-Akka. Happamuus ja muiden vivahteiden puuttuminen teki siitä vaikeimmin juotavan oluen. Tämä sessio muistutti, että käsityöolut ei ole itseisarvo, joukossa on monenlaisia yrittäjiä ja tarjolle on päässyt oluita, joiden laatu ei ole välttämättä kohdallaan. Heikko laatu ei ole suomalainen ilmiö. Siirryttyäni bussilla Kamppiin kokeilin Angleterressa englantilaista Portobello VPA -real alea, joka oli päässyt pahasti etikoitumaan. Lähes epätoivoisena hyppäsin sitten raitiovaunu 9:ään ja päädyin Harjun Molotowiin, jossa lopulta pääsin huuhtelemaan suuni puhtaanmakuisella belgialaisella Guldenbergilla.