Mallaskoski Black Pils

Mallaskosken panimon edustaja lähestyi bloggaajaa torstaina 7.5. kysellen mihin osoitteeseen näytteitä sopisi lähettää. Juuri silloin oli päällä Sonnisaaren ensimmäisen oluen debyyttikohkaus, joten muistin vastata viestiin vasta sunnuntai-iltana 10.5. Sitten perjantaiaamuna 15.5. kiristin Kajaanissa solmiota tätini hautajaisiin valmistautuessa, kun puhelin soi. Olutlähetystä oltiin tuomassa Vallilan kämppääni. Sanoin olevani paikalla seuraavana maanantaina. Maanantaina odotin soittoa turhaan ja ehdin unohtaa koko homman kevään melskeissä. Sitten puhelin soi perjantaina 22.5. Tallinnan laivalla, olutlähetys olisi nyt täällä Vallilan oven takana. Mielenkiintoinen on kuljetusfirmojen toimintaprosessi, ehkä jokin vastaanottaja tällaisellakin taktiikalla tavoitetaan. Itse käytän asuntoa lähinnä nukkumiseen, jos satun Helsingissä olemaan. Yritin huutaa helvetillisen humppaorkesterin melun yli, että voitaisiinko mahdollisesti sopia jokin aika, jolloin lähetys toimitetaan.

Toimitusajaksi sovittiin maanantai 25.5. klo 17 ja juuri kun olin häipymässä paikalta 17:45, lähetti saapuikin. Nyt sitten oluet käsissä, neljä pulloa, Mallaskosken Black IPAa ja Black Pilsiä.  Saatekirjelmässä herrat Larkio ja Ojaluoma vetoavat pohjalaiseen synkkyyteen ja marraskuun pimeyteen. Ideaksi muotoutui tehdä mustat versiot "kaikista" olutttyyleistä, tummilla maltailla, ei väriaineilla. Tähän asti kuulostaa kaikki hyvältä film noir -friikin kannalta. Black pilsin kohdalla elämöidään germaanipuristien raivosta, joten niinköhän Köstritzer Schwarzbier on Seinäjoella vielä maistamatta.

BIPAa ehdin hanaversiona jo kokeilla HBF:n aikana Stone'sissa, joten tarjolle avautuu musta pils. Kyseessä on Mallaskosken uuden pullotuslinjan neitsytkamaa, 5,5%, Hallertau Magnum, Perle ja Hersbrucker. Vaahtoa ei paljoa muodostu, väri on riittävän lähellä mustaa. Tuoksussa on paahteisuutta, mallasta, talkkunaa, makeutta. Maku on melkoisen karamellinen, paahto jää sivummalle. Hiilihappotaso mukavan alhainen, keskitäyteläinen runko. Makeus ei loppujen lopuksi häiritsevä ja toden totta, takasuoralta nousee esiin katkeruutta. Ei paljoa, mutta on sitä sen verran, että Jalasjärven turkistarhaaja voi hieman hämmentyä. Tasapainoinen suoritushan tämä on, panimon parhaita tuotoksia.