Bruuverin kesän oluita

Jo perinteisesti pääsin maistamaan kesäloman ensimmäisenä Helsinki-päivänä Bruuverin käymistankkeja, tai siis niiden sisältöjä. Näinhän kävi jo viime kesänäkin. Verryttelyksi kuitenkin julkisessa tarjoilussa olevaa Hillbino's Continental Light Hifferiä. 4,7%, aika kevyt on, hedelmäinen, ei juurikaan katkeroa. Puhdas, mutta kepeä. Panimomaestro Sysilä kertoi keitoksessa olevan raakaruista, siis mallastamatonta ruisviljaa ja eurohumalia Slovakiasta, Ranskasta, etc. Jonkinlainen tuotekehitysprojekti tämäkin tietysti on, mutta pysyy omillakin jaloillaan.

Innostavampaa tavaraa irtosi Sysilän pilsner-projektista. Nelisen viikkoa nyt tankeissa, siis keskeneräistä kamaa vielä. Kaksi versiota, Wilfred von Hifferhof Pilsner ja Wilfred von Hifferhof Kraft Pilsner. Kuvassa Kraft-version jalassa kumirenksu. Aloittelijoille tarkoitetussa perusversiossa tšekkityyliin 13,5° Plato, 5,5%, edistyneemmille tarjolla eksklusiivisempaa Kraft-luksusta, 15°, 6%. Humalina Saaz ja Hallertau, ei mitään jenkkipelleilyä, kun lähdetään panemaan tosissaan. Sameahkoa tavaraa, tulevat tietysti kirkastumaan prosessin myöhemmässä vaiheessa. Viljaista, kuohkeaa, rapsakka katkeruus. Kraft on tietysti täyteläisempi, mutta siinä katkerot eivät pääse hyökkäämään esiin aivan samalla intensiteetillä. Perusversiossa nimittäin ei tarvitse valitella katkeruuden puutetta. Nyt on härmäpilsnerissä vedetty katkerot varsin kaakkoon. Plevnan Petolintuhan niittasi benchmarkia tantereeseen, mutta siinä oltiin kuitenkin liikkeellä hedelmäosastolla. Sysilä ei sorru kompromisseihin, jos mies päästetään vapaasti irti. Juontikokemus lähestyy Sahara-eksymisen tasoa kuivuudessaan, juominen vain lisää janoa. Hiilihappotasokin vedetty mukavan alhaalle. Käsittääkseni Helsingin SOPPin vetonauloista on kyse. Bruuveri, 30.6.2015.