Muistan teini-iässä lukeneeni Bulgakovin klassikon, mutta muistikuvat hataria. Saatoin jopa jättää urakan kesken, en silloinkaan erityisemmin välittänyt fantasiakirjallisuudesta. Bulgakovin kirja ei tietenkään ole pelkkää fantasiaa, sen voi lukea Stalinin ajan satiirinakin. Bulgakov kirjoitti tätä 1928 alkaen 12 vuotta (luonnolliseen) kuolemaansa saakka. Varsin hienovaraista satiiri kuitenkin on. Yllätyin hieman politiikan puuttumisesta, mikään Orwell tai Huxley Bulgakov ei ollut. Piikkejä tuntuu kohdistuvan lähinnä moskovalaisiin kirjailijajärjestöihin, joissa vietetään pröystäilevää elämää tavallisten kansalaisten kituessa kurjuudessa. Bulgakovilla oli vaikeuksia saada tuotoksiaan julkaistua, mutta jonkinlaisena Stalinin suosikkina mies ilmeisesti eleli. Tämä Mestarina ja Margaritana muilla kielillä, myös venäjäksi, tunnettu teoskin julkaistiin vasta postuumisti 1960-luvulla. Saatana saapuu Moskovaan on erittäin kuvaava nimi, mutta on hieman erikoista, että se nimenomaan suomeksi käännettiin sillä nimellä.
Teos avautuu varsin tiheästi Saatanan todellakin saapuessa Moskovan kirjallisuuspiireihin ja jälki on heti rumaa. Nopeasti siirrytään myös tarkastelemaan Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen ajatustenvaihtoa Jerusalemissa, Saatana toteaa olleensa paikan päällä. Tässä vaiheessa rock-musiikkia harrastava nostaa kulmakarvojaan, Rolling Stonesin Sympathy for the Devil on suora rinnakkaisteos Bulgakovin romaanille. Marianne Faithfull tiettävästi innostuikin romaanista tuoreeltaan 1967 ja suositteli teosta Mick Jaggerille. Pilatus ja Jeesus jäävät lyhyen episodin varaan pitkäksi aikaa, kun Piru alkaa järjestellä Moskovassa monimutkaista kaaosta. Tässä vaiheessa jännite kyllä alkaa puutumaan ja en ihmettele, jos aikoinaan homma jäi kesken. Henkilöitä tulee koko ajan lisää ja yliluonnolliset tapahtumat saavat itseni poikkeuksetta haukottelemaan, niin Bulgakovinkin tapauksessa. Farssimainen komediakaan ei ole suosikkityylejäni.
Jos lukija pääsee yli puolen välin, tarina alkaa vetää uudella teholla noidaksi muuttuneen Margaritan astuessa isompaan rooliin. Saatanan ja Margaritan houstaamilla tanssiaisilla oli 1935 todellinen esikuva, kun USA:n suurlähettiläs järjesti Spaso-talossa Moskovassa lievästi överiksi vedetyt bileet, mukana mm. vuohia ja karhuja. Stalin ei päässyt paikalle, mutta Bulgakovin ohella onnistuneina pidetyissä bakkanaaleissa olivat mm. sittemmin teloitetut Buharin, Tuhatševski, Radek, Jegorov ja Litvinov sekä hengissä sinnitelleet Vorošilov, Kaganovitš ja Budjonnyi. Lopussa romaani löystyy uudelleen ja jokseenkin turhat selittelyt lähes vesittävät tehoja. En tiedä, pystyykö venäjäksi kirjoittamaan kovaksikeitettyä lyhytlauseista iskevää proosaa. Tuskin se kielestä kiinni on, mutta kaikki lukemani venäläiset romaanit tuntuvat jaarittelevan koukeroisesti, niin tämäkin. Kustannustoimittaja on ehkä ollut liian kohtelias vainajalle, rönsyilyä olisi voinut tiivistää. Ymmärrän teoksen klassikkoaseman, mutta en innostunut nytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti