Kävin Leipzigissa 1999 ja vastoin odotuksia löysin kolmea eri gosea kaupungista. Tyyli oli kuolemassa, mutta nykyään tilanne on elpynyt aika mukavasti. Silloinkin Rittergutin gosea oli tarjolla, mutta panopaikka on vaihdellut pitkin matkaa. Tästäkään pullosta se ei selviä, mutta ilmeisesti se on nyt Reichenbrand Chemnitzissä.
Tuoksu on lievästi hapan, maku on selvästi hapan ja todellakin suolainen niin kuin goselle kuuluu. Tyyli on hienovarainen vehnäpohjainen, ehkä kuin lambicin ja witin välistä. Berliner weisse tietysti sukulainen, mutta niin hapan gose ei saisi olla. Ei tämä olekaan, mutta varsin persoonallinen maku kuitenkin on. Jälkimaku on jokseenkin tyhjä. Ostopaikka Helsinki, Kampin K-Supermarket.
Join tätä sameaa luomupilsneriä hanasta Odensessa nelisen vuotta sitten. Silloin se oli saadun tiedon mukaan tehty Vestfyenin panimolla, tämä pulloversio Indslevillä. Hedelmäisyys ja diasetyyli ei niin pinnassa kuin silloin. Ruohoista keskitien otetta, varsin ohuelta 4,6-prosenttinen olut tuntuu. Katkeruuskin hailakkaa. Ostopaikka Helsinki, Kampin K-Supermarket.
Hippikauden vastakulttuuri-kulttileffa vuodelta 1971 on tullut nähtyä moneen kertaan, mutta nyt taas hauska kerrata, kun viime syksynä tuli ajeltua samoilla Coloradon, Utahin ja Nevadan seuduilla, missä myyttinen Kowalski kiihdyttelee Dodge Challengeriaan matkalla Denveristä San Franciscoon. Ylellä hyvä kopio, John A. Alonzon kuvaus pääsee oikeuksiin, Antonioni-tyyppinen eksistentialistinen vieraantuminen yhdistyy huumeromantiikkaan. Gilda Texter -niminen näyttelijä vetää koko roolinsa ilman vaatteita, ehkä jonkinlainen Hollywood-ennätys kyseessä. Kokonaisuus jää valjuksi, puisevan Barry Newmanin tilalla pääosassa olisi voinut olla Steve McQueen tai vielä osuvammin Jack Nicholson tai edes Dennis Hopper. Ehdolla oli kai Gene Hackman, mutta se ei kuulosta hyvältä. Erittäin viihdyttävää kamaa silti edelleenkin, vaikka aikakausi tuntuu kovin kaukaiselta nykyään. Alussahan käännetään loppuratkaisu toiseen suuntaan ja siinä vilahtaa Olympia-oluen mainoksiakin.
Tuopissa lukee Krombacher Pils, mutta olut on todellakin Krombacher Hell. Klassiselta westfalenilaiselta pilspanimolta hurja tyylikokeilu müncheniläisen hellesin suuntaan. Tuoksu on maltaisen makea, kuin keravalaisessa tärkkelyslagerissa. Maku on pehmeän vähähiilihappoinen, maltainen tietysti, mutta ei tarpeeksi täyteläinen. Makeuttakin on hieman liikaa. Katkeruus ei päätä huimaa, mutta eihän se tähän kuulukaan. Jos pitäisi valita onko tämä lähempänä Augustineria vai Koffia, niin voisi mennä sormi suuhun. En siis valitsekaan. Mutta pettymys tämä on. Hilpeä Hauki, 30.7.2015.
Hartwallin ystävällisesti lahjoittamista liettualaisoluista viimeisenä pääsi kokeiltavaksi brown ale. Punaruskeaa, tuoksussa voimakkaasti makeaa maltaisuutta. 5,6%, aika täyteläinen suutuntumaa, karamellia, ei hedelmää, muistuttaa tummaa lageria, dunkelia. Hallertau Magnum -humaloitu, mutta katkeruus ei kunnolla erotu. EBU-lukema onkin mikroskooppinen 14. Täyteläisyys on tietysti plussaa ja ei tämä oikein metallinenkaan ole, mutta ei pelkällä sokerisella karamellilla pitkälle pötkitä. Ehkä perusweissbieriltä maistunut Wheat Ale oli näistä eniten minun mieleeni.
9,4%, 77 EBU, pehmeää hedelmää. Hyvä katkeruus, tupla-IPA -fiilistä täyteläisessä oluessa. Tasapainoa ja ryhtiä nyt mukana, ehkä Kaapse-session paras. Stadin Panimobaari, 28.7.2015.
Toinen Kaapse-kokeilu, 6%, värilukema hervoton 253 EBC, 73 EBU. Reipasta vaahtoa todellakin varsin tummassa oluessa. Paahtoa, rukiin leipäisyyttä, hedelmää. Katkeroa nyt löytyy enemmän, tämä toimii cascadian darkina ihan hyvin. Onneksi selvästi parempi kuin perus-IPA, tilanne alkoikin jo tuntua huolestuttavalta. Stadin Panimobaari, 28.7.2015.
Uusi valmistajatuttavuus Rotterdamista Stadin hollantilaisissa maahantuonneissa. Omakin panimo kai olemassa, mutta nettitietojen mukaan nämä tuonnit tehty De Molenilla. 6,5%, 39 EBU, Simcoe, Cascade, Amarillo, Chinook. Makeaa karamellia lievällä hedelmällä. Tunkkainenkin, katkeruus aivan liian laimeaa. Brutaali pettymys, ei mitään IPAan kaukaisestikaan viittaavaa, aivan näin kehnoa en odottanut. Stadin Panimobaari, 28.7.2015.
Pahvinen ja vetinen ale, 5,3%. Ei mitään mainittavia hyviä ominaisuuksia tässäkään oluessa. Ilmeisesti tehty juuri tälle baariketjulle. Arlanda, O'Leary's, 26.7.2015.
Ilmeisesti perusversio barleywinesta, olen juonut aiemmin Malaga-kypsytettyä variaatiota. 16,5%. Älyttömän makeaksi tämä on vedetty, alkoholikin maistuu pahasti. Positiivisia piirteitä on vaikea löytää. Tukholma, Mikkeller, 26.7.2015.
Skoonelaiselta sour-ekspertiltä ruskeaa hapanta. Tuoksussa hapanta marjaisuutta, maku on kuivemman maltainen, happamuus keskitasoa. 6%, ei tarpeeksi intensiteettiä, jää laihahkoksi. Tukholma, Mikkeller, 26.7.2015.
Kirpeän hapahko tuoksu helsingborgilaisessa saisonissa, peräti 8%. Maku on makeampi, todellakin mangoinen. Mausteita lievästi, ei katkeruutta. Sama panimo näkyy tehneen Mango Feber DIPAn, jossa myös mangoa mukana. Liian makea tämä on, mehumaisuus hallitsee. Alkoholikin kyllä peittyy. Tukholma, Mikkeller, 26.7.2015.
Vasastanin Mikkeller-baariin ensivierailu. Melko huomaamaton sijainti Bierhausin vieressä, kävelin ensin paikan ohi. Man in the Moon korttelin päässä. Sattumoisin huomasin lähistöllä olevan S:t Johannes kyrkan puistosta muistomerkin Katynin uhreille.
Ei muita asiakkaita sunnuntai-iltapäivänä. Tuttu sisustustapa, mutta siistimpi ja steriilimpi kuin Viktoriagaden originaalissa. Raikasta greippiä pikkuIPAssa, katkeruus hillittyä. Slottskällansin session tapaan tässäkin 5%. Tukholma, Mikkeller, 26.7.2015.
Tukholman reissujen pakollisiin kuvioihin liittyy vierailu rautatieaseman lähimmässä laatubaarissa, joka aukeaa sunnuntainakin klo 12. Se ei ole kovin yleistä tässä kaupungissa. Uppsalalainen sessiosinkku-IPA, tosin vahvuutta sentään 5%. Tällä kertaa ohuehko hedelmäisyys, mutta katkeroa on nyt reippaammin. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 26.7.2015.
Uusi panimo syvältä Värmlannin suomalaismetsistä Fryken-järven rannalta. Kaura-IPAssa tumman kuparinen väri, perushedelmäinen täyteläisyys, lähes enemmän tuplafiilistä kuin perus-IPAa. Ei sitrusta, varsin puhdas, kohtuullinen katkero. Ilman muuta ruotsalaista pikkupanimo-IPAa paremmasta päästä. Viskibaari Gamla Stanissa näyttää hieman antaneen periksi kaupallisille paineille. Huomattavan suuresti esillä Gotlandin, Brutalin ja Mariestadin oluita, eli makropanimopaholaiselle on kai kättä tarjottu. Muutama craft-panimo on syöttinä jäljellä. Tukholma, Ardbeg Embassy, 25.7.2015.
Huomasin Akkuratin hanalistassa 3 Fonteinenin kriekiä. Kylmät väreet alkoivat liikkumaan, ei kai vaan? Baarissa oli melkoinen tungos, mutta sain kysyttyä baarimestarilta, onkohan juoma mahdollisesti keykegeissä? Vastaus oli myönteinen, baarimestari totesi myös vihaavansa keykegejä. Tässä oli nyt siis sitten sitä kriekiä, jota Armand Debelder ei saanut keväällä menemään astiaan ilman Sonnisaaren Harri Vaaralan konsultointia. Akkuratiinhan se oli lähdössä. Satumainen tuuri saada vielä tarinalle jatkoa.
5%, 33 cl, 118 SEK. Tuoksu äärimmäisen hapan. Maussa kirsikka mukana äärimmäisen kuivalla tavalla. Hyvin nautinnollinen, ei mitään kompromissia. Verrattuna päivän aiempaan Duggesiin ollaan aivan eri intensiteettisfääreissä. Kuivuus ja spontaani happamuus jyrää todella hienosti. Tukholma, Akkurat, 25.7.2015.
Uusiseelantilaisilla Green Bullet -humalilla ryyditetty örebrolainen. Pehmeän hedelmäinen , 6,9%, pihkaa, kevyesti alkoholia. Ei kovin vakuuttava, vaikka puhdas olut kaikin puolin. Nimi ei viitanne Greenpeacen laivaan vaan sateenkaari-ihmisiin yleisemmin. Neil Youngin biisejä taustalla. Tukholma, Akkurat, 25.7.2015.
Tuntematon sopimusvalmistaja O/O Göteborgista, tupla-IPAssa 7,8%. Tehty niinikään göteborgilaisessa Stigbergetissä. Hyvin hedelmäinen, täyteläinen, pihkainen. Aika puhdas, katkeruutta löytyy lähes riittävästi. Ruotsalaiset ovat jo pitkään tuottaneet San Diego -tyyppisiä tupla-IPOja ja tämä uusin yrityskin on mallikas. Pehmeämpi ote vielä tarvittaisiin, sehän on jopa saattanut häipyä matkalla Ruotsin länsirannikolta. Ei tämä Ruosniemen Diplomi-insinöörin tasoa ole, mutta ei kovin kauaksikaan jää. Tukholma, Oliver Twist, 25.7.2015.
Sade oli Bishops-pysähdyksen aikana kiihtynyt ja Folkungagatania sai siirtyä länteen varsin kosteissa oloissa. Ehkä olisi pitänyt tulla Oliver Twistiin suoraan. Ikivanha craft-baari näyttää parantavan kuin sika juoksuaan. New Glarus -paita herätti taas ansaittua huomiota, harmittavasti jouduin myöntämään baarimestarille olevani vain suomalainen. Jenkkipullovalikoima näyttää vain lisääntyneen edellisen käymisen jälkeen. Riilit edelleen mukana ja hanatarjonnan selvittäminen pystytolppavalikoimasta aiempaakin hankalampaa. Iltapäivän toinen Sthlm-olut, 5,6%, todella sitruksinen, miksei greippinenkin. Baarimestarin mukaan greippiä itseään keitossa mukana. Täyteläisyyttä, ehkä makeuttakin, katkeruus on silti huomattavaa. Nimi tietysti väännös klassikkoleffasta The Great Escape. Tukholma, Oliver Twist, 25.7.2015.
4,5%, punaista, yllättävän mitäänsanomaton tuoksu göteborgilaisessa sourissa. Maku on hyvin marjainen, selvästi hapankin, mutta makeus silti maistuu läpi. Kovasti jäädään parhaista soureista, paljon kuivemmaksi homma pitää saada. Sour-trendi alkaa viedä minuakin, sivuutin tämän takia St Eriksin ja Samuel Adamsin Transatlanticin sekä Lervigin greippikauraIPAn. Dugges näyttää yrittävän lanseerata oluttyyliksi nordic souria, jos kyseessä paikallisilla marjoilla ryyditetty hapanjuoma. Vadelmaversio löytyy myös. Tukholma, Bishops Arms Folkungagatan, 25.7.2015.
Söderin Folkungagatanin Bishops Arms on ehkä suosikkini ketjun baareista. Nytkin ajauduin tänne ja tarjonta varsin monipuolista. Yleisilme alkaa olla kuitenkin kulahtanutta 00-lukua. Täällä soitetaan Social Distortionia. Ilmeisesti minulla on ruotsalainen musiikkimaku, Suomessa hyvin harvoin tulee olutarvioissa kommentoitua musiikkia.
Taitaa olla ensikokeilu Stockholm (Sthlm) Brewingin oluista, tämä kesäolut pantu talonolueksi juuri tälle baarille. 5%, kevyt hedelmäinen pale ale, harmiton ja helposti juotava. Panimokin näkyy sijaitsevan Söderillä, Södermannagatanilla lähellä Nackas Hörnaa. Tukholma, Bishops Arms Folkungagatan, 25.7.2015.
Nyt soitetaan Waterboysia, hämmentävää. Kellerbier varsin hedelmäinen sekin. Aika mukava katkerokäännös, mutta Omnipollon Perikles saattoi olla näppärämpi. Alkoi tihuuttaa hieman ennustettua aikaisemmin, joten hyppäsin lautalle takaisin pohjoiseen. Tukholma, Nya Carnegie, 25.7.2015.
Brooklyn on yhdessä Carlsbergin kanssa perustanut panimon Tukholmaan, en ole aiemmin paikassa vieraillut. Sijainti Hammarby Sjöstadissa näyttävällä alueella. Huomasin, että perille pääsee näppärimmin ilmaisella lautalla Söderin kaakkoiskulmasta. Hieman yllättäen vain terassi näytti olevan auki, ilmainen panimokierros olisi kyllä järjestynyt. Se ei nyt kiinnostanut, tyydyin ottamaan tyypit parista oluesta.
Sessio-IPAn nimi tulee henkilökunnan nimien alkukirjaimista. 4,5%, Willamette. Admiral ja Bravo. Greippistä kevyttä perustavaraa. Steve Earlea soitetaan patiolla, herrajumala. Tukholma, Nya Carnegie, 25.7.2015.
Ennen matkalle lähtöä huomasin, että suuren paikallisen jalkapallolegendan Nackan patsas on tämänkertaisten olutkohteideni lähistöllä. Lennart Skoglund pelasi taiteilijanimellä Nacka koko 50-luvun Interissä ja kaksissa MM-kisoissa, mm. kotikisojen finaalissa 1958. Mies kuoli viinaan nopeasti uran jälkeen hieman Arto Tolsan tapaan. Kurvasin Omnipollosta lähtiessä yläkautta Mosabacken torin kautta ja eiköhän yhden liikkeen näyteikkunassa ollut piirros Nackasta. Varsinaisessa patsaassa Nacka antaa kulmapotkua ja kokonaisuuteen on liitetty maalikin.
Nackan patsaan edessä on uudehko Katarina Ölkafé. Täälläkään en mahtunut terassille, tarjolla Södran oluita hanassa. Wild Hop Ale oli harmittavasti juuri loppunut. Pullossa aiemmin kokeiltu Pale Ale maltainen ja makea, ei kovin raikas. Katkeruus kohtuullista. Vanhanaikaisen kaupan fiilistä ja rankka hipsteripitoisuus. Kirpputorisisustusta sekä Omnipollossa että tässä. Tukholma, Katarina Ölkafé, 25.7.2015.
Rustig pilsner, 4,7%. Aika samean hedelmäinen tämäkin, mutta reipas katkeroveto. Ei kovin lagermainen, mutta tietysti viljaisempi kuin Onda. Hyvin puhdaspiirteinen ja vakuuttava. Tukholma, Omnipollos Hatt, 25.7.2015.
Bussilla Arlandasta keskustaan, tavarat hotelliin ja tarkalleen puolen tunnin kävelyllä Omnipollon uuden baarin eteen juuri aukeamishetkellä. Omnipollohan on ruotsalainen sopimusvalmistaja, joka on käsittääkseni juuri saanut omankin panimon henkiin. En tiedä, onko se baarin yhteydessä, tuskinpa. En tiedä myöskään onko omia oluita vielä saatavilla.
Aika pieni baari Söderin pohjoispään ytimessä, Akkuratin ja Oliver Twistin välittömässä läheisyydessä. Pizzauuni perällä, varsin kuumaa sisällä. Muutama tuoli kadulla, mutta ne ehtivät täyttyä tilausta viritellessäni. 10 hanaa jenkkityyliin baarin takana, puolet omia. Mukavaa 60-luvun alun musiikkia tyyliin Ricky Nelson ja Frankie Avalon, jopa Tell Laura I Love Her.Onda sameahko Mosaic pale ale, 5%. Voimakasta aprikoosia, kiiviä, persikkaa, kypsää luumua. Katkeruus heikompaa, vaikka kuivana olut pysyy. Tukholma, Omnipollos Hatt, 25.7.2015.
Neljänneksi päiväksi en jaksanut enää raahautua SOPPiin, vaan päätin ponnahtaa Tukholman tunnelmiin ennen töihin paluuta. Vantaa-nimisellä nousualustalla ahvenanmaalaista böömipilssiä, jonka tarkoituksella jätin festivaalilla väliin päästäkseni maksamaan siitä 9,60€ lentokentän Stallhagen-hanasta. 5%, suutuntumassa sama pahvinen tunkkainen makeus kuin useimmissa Stallhagenin oluissa. Hieman tavallista enemmän katkeroa on takapurennassa, mutta löysä senkin tartunta on. Vantaa, Oak Barrel, 25.7.2015.
Kolmantena SOPP-päivänä maakuntien hörhöt olivat jo Joensuun Jaskaa lukuunottamatta pääosin poistuneet paikalta. Pääkaupunkiseudun aktivisteja vielä kömpi paikalle. Itsellenikin mielenkiintoisimmat oluet oli jo käyty läpi, joten paikkailin lähinnä aukkoja laiskasti. Plevnalta uutuutena tarjolla vain Global Weizen, 5%, esteriä, purukumia. Sameaa, tiukahko kapea katkeruus lopussa. Laadukas hopfenweizen taas kerran Tampereelta. Stadin German Pils (5,3%) oli aika hedelmäinen Stadin tapaan, hyvin katkerot ryydittää silti kokonaisutta.
Saaremaan Taakon vaalea Pihtla on jo useasta yhteydestä tuttu, nyt tarjolla tumma versio Tume Taluõlu. Ei kovin sahtimainen, muistuttaa maltaisessa talkkunaisuudessaan tummaa lageria Ohuehkossa juomassa jälkimaku lievästi mausteinen. Jämtlands Fenix Bitterissä hedelmää ja pihkaa kohtuullisessa raikkaudella ilman voimakasta katkeruutta.
Hopping Brewstersin Black Tidessa paahtoa, kahvia ja suklaata. Black IPAksi liian makea, hedelmäisyys laihaa, katkeroa sentään kerääntyy varsinkin lämmetessä. Radbrew'n Crossroads tyypillisen puhdas APA, ei erityisempiä erityistuntomerkkejä panimon muihin keittoihin verrattuna. Kissanpissaa ja katkeruutta kevyesti.
Malmgårdiltakin yksi uutuus, kevyt Columbus Pale Ale tarjosi raikasta bitterisyyttä. Koko homman päätteeksi Närkeltä yhteistyöhunajaolut, saattoi olla jonkinlainen simakin. Bra-Gott Tallskott, 6,8%, hyvin mausteinen, kohtuullisen kuiva, ei silti miellyttävä. Kirpeän raikas ja jälkimaussakin mausteita. Olutmaisempi kuin odotin.
