SOPP 2015 Helsinki, 2. päivä

Pilvinen päivä taas, mutta nyt pyöräilin paikalle. Suunnistin ensin Stadin tiskille, mutta siellä ei vielä henkilökuntaa, joten peruutin Maku-pisteelle. Maalais-Tamminen ruraalisti osuvasti nimetty uutuus Tuusulan kaukaisilta peltoaukeilta, todella tamminen ote, valkoviiniä, vaniljaa, silti aika puhdas. Katkeruuttakin vähän mukana. Omalaatuisella tavalla varsin raikaskin, hyvä saavutus. Tätä ihmeteltyä Stadillakin eloa, Gasometer Afternoon IPA Tampereen Euphemoksen suosittelemana, Equinox-humalaa, trooppishedelmäinen tuoksu, pihka hyökkää mukaan, kissanpissaa, kohtuullinen katkeruus mukana. Stadin IPOjen joukossa tässä on keskimääräistä parempaa meininkiä. 

Hörhöosasto oli harvempaa festivaalin toisena päivänä, päädyin nyt jakelemaan oluita Jyväskylän suvereenin Hannu Nikulaisen kanssa, tuloksena vähemmän määrällisesti, mutta lukumääräisesti useampia oluita. Ensimmäinen tapaus heti varsin kova Närke Ambassadör, Anders Göranssons Barleywine viskitynnyrikypsytyksellä, 9,5%. Turpeinen savuviski hallitsee suutuntumaa, portviinivivahdetta, pehmeää lämpöä, ei alkoholia. Tammisuutta, mukavasti makeus jää sivuun, hieno talvinen olut, joka toimii näppärästi Helsingin kesän koleudessakin. 

Lapin Voima on myyttinen iäkäs panimo jossain Olkiluodon ydinvoimalan laskeuma-alueella, ei siis lähelläkään Lappia. Aiemmin en ole tuotteisiin törmännyt. Tiskillä oli vakuuttavia harmaaponinhäntäisiä herrasmiehiä, joita en harmittavasti saanut kuvaan vangittua. Ruissahti hyvin sameaa ja vaaleaa, makea tuoksu, jotain epämääräistäkin tuoksahtaa. Hyvin makeaa, kermatoffeeta, banaania massiivisesti. Ei rukiin leipäisyyttä, viskositeetti ei ehkä niin paksua kuin eilisistä kommenteista olisi voinut päätellä. Imperial hefeweizen voisi olla tällaista, lämmetessään paksuuntuu entisestään. Ei minun suosikkityyliä, mutta ei tässä mitään vikaakaan ole.

Mika Oksanen hääräili Hiisin tiskillä, joten nappasin häneltä Donut Islandin Lemonheadsin, tupla-IPA, 9%. Tuntuu yllättävän terävän mausteiselta, tuuhean kuusimetsän pihkaa, täyteläistä hedelmäisyyttä. Katkeruuttakin löytyy, mutta raikkaus heikkoa. Oletettavasti Mika ei ole malttanut olla improvisoimatta, joten jotain epämääräistä lisuketta IPAan on iskeytynyt, joka on sitten pilannut koko homman. Lopputulos ei siis ole tyydyttävä. Iso-Kallan Jahti 5,7-prosenttinen, maltainen ja täyteläinen. Puhtaanmakuinen ale, mutta ei runsaasti katkeruutta. Brown alen ja altbierin välistä ihan kivasti, positiivinen yllätys, ei mitään valittamista. 

Nikulaisen hankinnoista eteen osui Mathildedalin Rölssiä, jonkinlainen kölsch kai, keveän hedelmäinen, mutta ei kovin omaperäinen. Saman panimon Mathilda 4,5-prosenttinen witbier, korianteria, vehnäisyttä, ei erityisen raikas, vaisu tämäkin. Karjalainen blogistikollega Jaska oli päässyt ideoimaan omaa olutta Pyynikillä, mukana muitakin pienpanimohahmoja, 6%, 50 EBUa. Jaskankalja-nimisessä oluessa Pyynikin ns. talonmakua ikävästi, jotain tunkkaista savuisuutta ja pihkaa. Hedelmäisyys jää siten hailakaksi ja raikkaus uupuu, katkeroakaan ei seuraa kunnolla perässä. 

Toisen päivän lopuksi pari ruotsalaisihmettä. Jädraölin IPA Ockelbosta on jo ennestään tuttu, valitettavasti. Sellskapsöl on 6,8%, selvästi jo puhtaampaa tavaraa. Liian kylmä hanaolut, mutta tässä on hyvin maltaista fiilistä, altbieriä tai märzeniä, miten nyt hiiva on sattunut asemoitumaan, pintahiivalla kai on pelattu ja hedelmää löytyykin havaittavasti. Modernistin Svartkropp oli rajumpaa tummaa paahtoa, 8,4%, täyteläistä lakritsikahvia kevyellä katkerolla. Oikein mukavaa, vaikka hanalätkän lupaama turve ehkä oli hiipunutkin.