Alfred Hitchcock: I Confess

Näin tämän Hitchcockin vuodelta 1953 ensimmäisen kerran televisiosta joskus 70-luvulla. Ei se silloinkaan Hitchcockin parhaimmistoon kuuluvalta vaikuttanut, mutta kiinnitin huomiota poikkeukselliseen tapahtumapaikkaan, hyvin goottilaiselta vaikuttavaan Québecin kaupunkiin ranskankielisessä Kanadassa. Siitä asti olen halunnut kaupungissa käydä ja ensi kuussa se näyttää lopulta toteutuvan. Elokuvaa en ole nähnyt pitkään aikaan, viimeksi ehkä 80-luvulla. On syytä virkistää muistia ennen matkaa. 

Heti ensimmäisessä kuvassa Frontenac joelta nähtynä, tyhjä yöllinen kaupunki, kamera-ajo tapettuun ihmiseen, pappi kävelee jyrkkää märkää mukulakivikatua, pitkät varjot. Robert Burksin kuvaama leffa on Hitchcockin noireimpia ja visuaalisuus muutenkin vahvinta antia. Käsikirjoitus ei ole täysin suoraviivainen, mutta tarpeeksi nokkeluutta siinä ei ole. Kovakätinen katolinen moraali on aika raskassoutuista seurattavaa. Huumoria tässä ei ole juuri ollenkaan, muistuttaa siinä ja monessa muussakin mielessä myöhempää, hieman unohdettua The Wrong Man -elokuvaa. Bogart-leffa The Enforcerin juliste näkyy katukohtauksessa. 

Ruotsalaisen Anita Björkin korvannut Anne Baxter ei ole ideaalivalinta, mutta Montgomery Cliftiltä saattoi irrota tähän uran kovin suoritus. Sivuroolissa murhaajan vaimona harvoin Hollywoodissa nähty Saksassa hienon uran luonut superlatiivinen Dolly Haas. O.E. Hassen roolihahmo ei ole niin palkitseva, mutta kunnialla tämäkin legenda selviää. Ei sellainen elokuva, jonka haluaisi kovin usein nähdä, mutta jokainen Hitchcock-leffa erottuu nykyisestä kuonasta kuin timantti. Ja Québec-matkakuume vaan kohoaa.