Brampton Griffin, real ale

Nyt tuli mielenkiintoinen baari & olut -kokemus monessakin mielessä. Tilasin real alea, mutta baarimestari tarjosi pienen maistiaisen, koska cask oli juuri avattu ja hänen mielestään olut ei vielä ollut parhaassa kunnossaan. Asiallista toimintaa, tuoksu epämiellyttävä, ehkä jopa etikkainen, mutta karkeahkossa maussa ei sinänsä tuntunut ongelmaa olevan. Tein ostopäätöksen ja vastuu siis siirtyi minulle, ei voi sen kummemmin valittaa. Virhepäätös. Baarimestarin ilmoitus oluen tuoreudesta kieltämättä hämäsi, ajattelin ettei se vielä voi pilalla olla. Toinen merkillinen piirre oli pintin täyttötapa. Normaalistihan tässäkin baarissa riilipintti täytetään kahdella-kolmella pitkällä vedolla. Nyt lasi täyttyi omituisilla lyhyillä sihahtavilla vedoilla ja valmis tuoppi kirkastui hitaasti alhaalta päin kuin nitroissa. Olin jo kysymässä asiasta, mutta baarimestari oli tiiviisti kiinni keskustelussa toisen asiakkaan kanssa.

Lähes kirkkaaksi olut kuitenkin selveni. Maussa pihkaista karkeutta, mutta lievästi etikkainenkin, valitettavasti. Chesterfieldiläinen panimo näyttää uudelta operaatiolta, ottaneet perinteisen vanhan panimon nimen käyttöön. Griffin-oluella omalaatuisesti Ratebeerissä vain yksi arvio vuodelta 2012, NZ/jenkkihumaloitu kolmen viljan golden ale, 4,1%. Tässä yksilössä ei havaintoa humalista. Ei syytä epäillä caskin tuoreutta, mutta ilmeisesti ottanut osumaa jo matkalla. Ikävä makuhan tästä suuhun jäi. Olisi tietysti pitänyt kertoa baarimestarille, että ei tämä olut taida tästä enää parantua. Laiskuus voitti ja huuhtelin suuni Hophornilla ennen lentokenttäjunaan astumista. Kitty's, 13.8.2015.