Carl-Fredrik Geust: Vlasovin armeija ja Suomi

Sotahistoriallisen Seuran syksyn viimeisessä esitelmässä Tieteiden talolla oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen aihe. Andrei Vlasov oli tietysti neuvostokenraali, joka jäätyään saksalaisten vangiksi ryhtyi heidän kanssaan yhteistyöhön ja värväsi sotavangeista "armeijan", jolla oli tarkoitus syrjäyttää Stalin. En vain etukäteen tiennyt yhtään, miten Vlasov liittyisi Suomeen. Esitelmän pitäjänä telekommunikaation, Venäjän ja ilmailun pitkän linjan asiantuntija Geust, johon tutustuin viime keväänä SSHS:n Viron-retkellä. Geust on venäjänkielen taitoisena päässyt tutustumaan Vlasovista aivan äskettäin julkaistuun mittavaan aineistoon. Suomi-viittauksia oli löytynyt paljon, mutta kovin konkreettisia yhteydet tänne eivät näytä olleen. Suomessa olevat venäläiset sotavangit olivat yhteydessä saksalaisten vangitsemiin venäläisiin, mutta sen pitemmälle yhteistoiminta ei näytä edenneen. Vlasovin suunnitelmathan eivät koskaan kunnolla toteutuneet epäluuloisen Hitlerin vastahakoisuuden takia. Todellista toimintaa tapahtui vasta aivan sodan lopussa, kun Vlasovin joukot yllättäen loikkasivat toisen kerran ja vapauttivat Prahan yhdessä vastarintaliikkeen kanssa. Vastapalkkioksi länsiliittoutuneet luovuttivat valtavan venäläisjoukon Stalinin kouriin ja suunnilleen joka kynsi kylmeni. 

Geustin mielenkiintoinen tarina rönsyili melko vapaasti ja esille tuli toinen puolta vaihtanut upseeri Ivan Bessonov, joka toteutti mittavan maahanlaskun Komiin, jossa tarkoitus oli luoda gulag-vangeista sissiarmeija. Operaatio epäonnistui näyttävästi. Neuvostoliiton jalkapallohistoriaan perehtyneenä harhauduin taas pohtimaan tämän Bessonovin mahdollisia yhteyksiä ukrainalaiseen Vladimir Bessonoviin, joka 1977 valittiin nuorten MM-turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja teki sittemmin kohtuullisen näyttävän uran Neuvostoliiton maajoukkueessa, vaikka ei aivan Kipianin, Blohinin, Jakovenkon tai Zavarovin tasoinen lahjakkuus ollutkaan. Geust sivusi myös Suomessa asuneita venäläisemigrantteja, joilla oli myös Vlasov-yhteyksiä. Osan näistä emigranteistahan kommunistinen sisäministeri Yrjö Leino vangitsi 1945 ja luovutti valvontakomissiolle eli käytännössä NKVD:lle. Kaikki hävisivät Siperian punaiseen hämärään, mukana suomalainen Unto Parvilahti.