Pertti Suominen: Armeijan silmänä ja korvana

Tuoreehko (2012) elämäkerta pääesikunnan tiedustelupäälliköstä Raimo Heiskasesta, joka pääsi reserviin 1982, sattumoisin samana vuonna kuin minäkin. 1922 syntynyt Heiskanen toimi jatkosodassa lähettinä ja joukkueenjohtajana, muutaman kuukauden Syvärillä Väinö Linnan JR8:ssa. Sodan jälkeen rajavartiostossa Lapissa ja Pohjois-Karjalassa ennen kuin armeijan tiedustelutoimintaa uudelleenaktivoinut Lauri Sutela värväsi Heiskasen pääesikuntaan 1959. Suominen käy läpi nämä alkuvaiheetkin huolellisesti, vaikka mitään dramaattisempaa niihin ei liity. Heiskanen oli sotilasasiamiehenä Varsovassa 1965-69, siis Tšekkoslovakian miehityksen aikaan ja tutustui mm. myöhempään diktaattoriin Wojciech Jaruzelskiin. Tiedustelupäällikkö hänestä tuli 1971. Merkittäviä uusia lähteitä Suomisella ei ole ollut käytössään, pääesikunnan arkisto ei aukea vieläkään näiltä vuosilta. Tiedustelumiesten tapaan Heiskanen oli reservissäkin vaitelias ja vei mahdolliset mehukkaammat salaisuudet hautaansa 2000. Heiskanen oli lojaali Kekkosen mies ja esiintyi julkisuudessa äärimmäisen pidättyvästi. 

Jotain räväkämpääkin Suominen sentään tarjoaa. Hän mainitsee huhun, jonka mukaan 1969 (käytännössä) erotettu puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen olisi organisoinut amerikkalaisten tuella maanalaista sissiarmeijaa Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta. Mitään todisteita tämän tueksi Suominen ei esitä. Mauno Koivisto näkyy pohtineen kesäkuussa 1980 ruotsalaisten vieraana, että Itä-Lapissa venäläisiä ei saada pysäytettyä, suomalaistenkin on vetäydyttävä Bodenin linnoitteiden tasalle. Varsin hyytävä tieto on puolustusministeriön kansliapäällikkö Kauko Pöyhösen läheiset suhteet Ivan Seroviin. KGB:n ja GRU:n johtajana toimineella Serovilla oli verta käsissään mm. Tuhatševskin ja Ježovin teloittajana (joissakin lähteissä tosin nämä menevät Vasili Blohinin piikkiin), Katynin joukkomurhaajana ja Unkarin kansannousun tukahduttajana. Juuri Serovin on kerrottu ylpeilleen kyvystään katkaista ihmiseltä kaikki luut tappamatta tätä. Pöyhönen kuoli 22.4.1970 Norjassa merkillisissä oloissa, helikopterin takaroottori osui hänen päähänsä. Enemmän KGB:ltä kuulostavaa episodia on vaikea kuvitella. Pöyhösen viimeinen KGB-kontakti Aleksandr Hrabskov kuoli samana vuonna Helsingissä ns. sydänkohtaukseen.