Tuoreessa kirjassa esitellään 21 Serie A:n "suurinta" hyökkääjää. Valinta on subjektiivinen, maalien teko on tietysti tärkein kriteeri, mutta ei suoraviivaisesti. Mukana ovat aakkosjärjestyksessä Altafini, Baggio, Batistuta, Boninsegna, Boniperti, Crespo, Del Piero, Di Natale, Hamrin, Inzaghi, Mancini, Meazza, Nordahl, Piola, Riva, Ševtšenko, Signori, Totti, Trezeguet, van Basten, Vieri. Siis 13 italialaista, kaksi ruotsalaista, kaksi argentiinalaista, yksi Brasiliasta, Ukrainasta, Ranskasta ja Hollannista. Tällaisista valinnoista voi tietysti väitellä loputtomiin. Valentino Mazzola on kuulemma jätetty suosiolla pois, mutta en kyllä ymmärtänyt perusteita. Miksi mukana on Baggion, Tottin ja Mancinin kaltaisia trequartistoja, mutta Platini ja Maradona puuttuvat? Itse valitsisin Roberto Bettegan ja Paolo Rossin ennen Signoria tai Mancinia, mutta kieltämättä Bettegan ja Rossin parhaat hetket sijoittuivat MM-kisoihin, tässä painotetaan Serie A:ta. Kirjoittaja Rinaldi on vain 21-vuotias, joten väistämättä uudemmat tekijät korostuvat. Mutta jos Batistutan kaveriksi halutaan toinen argentiinalainen, niin vaikealta tuntuu sulattaa Hernan Crespon suosimista Omar Sívorin kustannuksella. Koska kirjoittaja on niin nuori, niin hän tukeutuu tietysti epäsuoriin lähteisiin useimmissa tapauksissa. Superlatiiveja on paljon ja kuvaukset eivät ole kovin omaperäisiä. Onneksi mukana on vierailijoita, joilta irtoaa lyhyitä, mutta raikkaita introja. Itselleni informatiivisimpia osia oli jotkut hieman varjoon jääneet vanhemmat tekijät, kuten Altafini ja Hamrin. Kurt Hamrinia voisi pitää jopa Ruotsissakin aliarvostettuna, mies tuntuu jääneen siellä Tomas Brolinien ja Glenn Hysenien jalkoihin. Ei siis mikään merkkiteos, kevyttä sunnuntai-iltapäivän vietettä, koska aihe on niin kiehtova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti