SOPP 2016, Tampere

Suuret Oluet, Pienet Panimot -festivaalikiertue taas käyntiin, suomalaisen craft-oluen juhlaa pääsin nyt ensi kertaa kokemaan Tampereen Keskustorilla. Yllättävän iso operaatio, lähes Helsingin mittaluokkaa, koko tori hallussa. Puitteet muuten tuttua kamaa, puolen litran juomaämpäri kouraan ja tiskeille norkoilemaan. Tuttuja melko vähän liikkeellä, mutta parkkeerasin pääosin tutun oululaisen pariskunnan pöytään neljän tunnin session ajaksi.

Ensimmäisenä osuin Makun tiskille, uusi kesäolut Simeoni hienovireisesti pehmeän maltaisen hedelmäisesti puhdasta kamaa. Niin siistiä, että haluttaisi heittää kuraa sekaan. Oululaisen Maistilan slovenialaisella Styrian Auroralla sinkkuhopitettu Single Hoppit ei sekään juuri särmikkäämpi, liian kylmää ja hartsista, hedelmäisyys jää karkeaksi. Jyväskylän olutpaavi Hannu Nikulainen on nyt saanut 20000 olutta maisteltua ja juhlan kunniaksi paikallinen panimo Hiisi on tehnyt oikeaoppisesti nimetyn Nikulator-doppelbockin, 8,5%. Punaruskea, pähkinää ja makeaa leipäistä mallasta. Hyvin tyylinmukainen, mutta omaan makuun liian makea. Luultavasti Hannu itse kuitenkin tykkää kovasti tämäntyylisestä kamasta.

Nokian panimo on viime vuosina tehnyt pelkästään maitokauppakamaa. Nyt Nokialla kuitenkin pieni koelaitteisto, jolla pystytään tekemään eksperimentaalisempaa kamaa. Ensimmäisenä kokeilin very extra special alea, VESAa, 5,2%, toffeeta, pähkinää, matalat hiilihapot. Hyvin ESB-tyylinen lopputulos, periaatteessa ok, mutta ei sitten kuitenkaan. Saimaa tarjosi hieman yllättäen Blue Skies IPAa, joka aikoinaan Bruuverin tekemänä oli siihenastinen huipennus. Nyt 7,5%, sameaa, kirpeähköä hedelmää, ei tunnu tuoreelta, hedelmäisyyttä sinänsä monipuolisesti, kohtuullinen katkeruus. Ei tässä alkuperäisen Blue Skiesin ominaisuuksia juurikaan ole. 

Beer Hunter'sin Kiwi IPA 5,5%, kylmää, aprikoosia, hyvä trooppinen hedelmäisyys, mutta runko ohut ja katkeruus kohtuullista. Nokian toinen vahva (6,0%) uutuus Timo IPA kirpeää karviaismarjaa, liian makeaa, ei riittävästi katkeruutta. Hollolan Kultainen Hirvi oli golden ale, 5%. Aika tunkkainen, ei kunnolla hedelmää, eikä katkeruutta, mallasrunkokin horjuu. Ruosniemen Koodari-lager 5,7%,  hedelmää maltaan seassa, kylmää, omituisen yrttinen kokonaisfiilis. Nyt en tykännyt yhtään, lagerin jylhä tyylikkyys on menetetty kokonaan. Vihanneksisuus jyrää maltaan ja humalan liiton kokonaan, ikävä kyllä.

Lapuan Mallaskuu uusi panimotuttavuus, Top Hat -alessa 5,2%, ruohoista tuoreutta, ei hedelmäisyyttä, mutta hyvä kirkas ulkonäkö. Lupaavaa tämä on, mukava katkeruuskin löytyy. Plevnan Mr. Equinox on jenkkilager,  5,6%. Kissanpissaa, hedelmää, yllättävän kova katkeruus. India lagerina toimii aika hyvin, mutta jotain häiritsevää tässä on. Lopuksi Maistilan imperial stout Musta Jaska 8,2%. Hyvin puhdas, paahtoa ja kuivaa katkeruutta löytyy kahvisuuden seasta. Ehkä lievää yksiulotteisuutta. Mielenkiintoisia oluita olisi ollut lisää tarjolla, mutta kapasiteetti täyttyi tässä vaiheessa.