Luin skotlantilaisen Ian Rankinin muutaman romaanin joskus vuosituhannen vaihteessa. Hyvää tasoa, mutta ei varsinaisesti innostanut. Nyt lukuvuorossa Rankinin John Rebus -sarjan toinen romaani vuodelta 1990. Vahvaa Edinburghin paikallisväriä turistikulissien takaa, Thatcherin Britannian jälkipeliä, persoonallisia henkilöhahmoja. Varsin synkkää illuusiotonta kerrontaa, huumoria on, mutta ei se kylmän sarkasmi-ironian kyyniseltä tasolta paljoa hörähdytä. Salaliittotyylinen korruptio kyllästää yhteisön kauttaaltaan. Hyvin hallittua kerrontaa, mutta ei ole ehkä kestänyt kunnolla aikaa. Rankin on varmaankin tartan noirin uranuurtaja ja häntä on jäljitelty vahvasti. Silti tärkeimmät ainekset on apinoitu amerikkalaisesta perinteestä. 2005 kirjoitetussa esipuheessa Rankin yrittää ironisoida romaanin päälleliimattuja Stevensonin Jekyll & Hyde -viittauksia, mutta ei vakuuta. Mutta onhan romaani hyvin taidokas. Asetelma pohjustetaan monipuolisesti, tarina etenee kuin raiteilla ja sitten kierroksia nostetaan loppusuoralle herkullisesti. Luen varmaan Rankinia vielä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti