Paavolaisen Synkän yksinpuhelun kylkiäisenä luin toisen TK-miehen Martti Haavion päiväkirjan jatkosodan ensimmäiseltä vuodelta. Teos on julkaistu vasta 1969 Paavolaisen kuoleman jälkeen, sain tämänkin Ilkka Sysilältä lainaksi. Runoilija P. Mustapäänä tunnetun Haavion tyyli ei ole millään tavalla runollista Paavolaiseen verrattuna, pikemminkin hyvin asiallista rintamaraportointia. Paavolainenhan siirtyi lokakuussa Haavion komentamaan komppaniaan Aunuksen Nurmoilaan. AKS:stä 1930-luvulla eronnut Haavio suhtautuu saksalaisiin yksiselitteisen halveksivasti. Paavolaisen hän arvioi marraskuussa 1941 olevan täysin Suur-Suomi -aatteen kannattaja, kuusikymppisen Sakari Pälsin ja runoilija Yrjö Jylhän ohella. Haavio arvostaa Paavolaisen kirjallisia kykyjä, mutta arvostelee poliittista naiiviutta ja ryypiskelytaipumusta. Itse tapahtumien kuvauksissa ei ole ristiriitoja Synkän yksinpuhelun kanssa. Paavolainen ja Haavio vimeistelivät alkuvuonna 1942 Taistelu Aunuksesta -teoksen, joka julkaistiin vasta 2011. Haavion kirjassa on paljon muidenkin TK-reporttereiden tekstejä ja tyyli ei ole kovin yhtenäinen. Ei ehkä erityisemmin uutta valoa jatkosodan tapahtumiin, mutta kiihkottoman asiallinen näkemys keskeltä kiihdyttäviä tapahtumia. Löytyypä jopa sahti-maininta, turkulainen luutnantti Hovila panee (prykaa) sitä jouluksi 1941 Nurmoilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti