torstai 28. heinäkuuta 2016

SOPP Helsinki 2016, 2. päivä

Pilvisempi sää, parempi mieli. Toinen päivä Rautatientorin olutfestivaalilla sujui miellyttävämmissä merkeissä, kun infernaalinen aurinko painui välillä pilvien taakse. Sonnisaaren tiskiltä taas aloitus, Aprikosmos ääntynee oikeaoppisimmin kolmannella kotimaisella aprikos-mos, aprikoosia lisätty sessio-IPAan. 5,8%, joten tässä lähtee terveisiä panimoille, jotka nimeävät sessio-IPOiksi paljon kevyempää kamaa. Oikea IPA on tietysti noin 7%, joten tämä on juuri oikea vahvuus sessioitavammalle juomalle. Hyvin hedelmäinen, lievästi kipsiä, hyvä katkeruus. Ilmeisesti oikeaa aprikoosia lisätty sekaan, mutta se ei oikein erotu geneerisemmästä hedelmäisyydestä. Tämä on kuitenkin selvästi hedelmäisempi kuin Sonnisaaren IPAt yleensä.

Makun karpalo-alea on tullut juotua Vantaan lentokentällä. Sehän ei kummoiselta maistunut, mutta nyt tarjolla tynnyrikypsytetty variaatio. Tämä on yllättäen paljon happamampi, marjaisuus säilyy mukana, mutta selvästi mielenkiintoisempi intensiivinen kokonaisuus. Hieman hämmentävää, jos happamuus lisääntynyt näin paljon pelkkää Juha Berglundin Château Carsinin tynnyriä näyttämällä.  

Pikkulintu oli tuonut festivaalille hämmentävän laajan kirjon norjalaisia oluita. Kokeilin ensimmäisenä drammenilaisen AJA-panimon Aurora Borealis IPAa, 7,5%. Kermaista toffeeta, liian makeaa, kohtuullisesti katkeroa. Markku Ristevirran mukaan käytössä luultavasti belgihiivaa, mutta siihen en saanut kontaktia. Kaarinan Radbrew'n tiskiltä irtosi espoolaisen Fat Lizardin kanssa työstettyä Lizard on a Stick IPAa. Kissanpissaa, trooppista hedelmää, hieman karkeaa pihkaa, katkeruus hillittyä. 


Porin Ruosniemen tarjonnassa uusi Porvari barley wine, pehmeää mallasta, makeaa, pähkinää, oikein miellyttävää. Hörhöpöydän ja Ristevirran markkinoimana en voinut olla kokeilematta Lervigin 1349 Black Ale Bourbon Barrelia, siis 13,49%. Hyvin vaniljainen, viskinen, hyvin pehmeä, monimuotoinen, hyväähän tämä oli. Session viimeiseksi päätyi nyt Mathildedal Seppä Stout, 7%. Maitohappoa, hyvin puhdas, mutta toivottoman kylmää, kevyttä paahtoa, tuntui hyvin ohuelta tähän vahvuuteen suhteutettuna, joutui Lervigin jälkeen pahaan paikkaan, olisi ehkä vakuuttanut muuten paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti