SOPP-festivaalin kolmantena päivänä hörhöpöydän ykkösketju Nikulainen-Willför-Välitalo oli jo häipynyt ylös maakuntiin. Reservitäydennystä saapui kuitenkin mm. Porista, Tallinnasta ja Nivalasta. Kiskaisin koneen käyntiin uudella tyyppauksella Sonnisaaren Paska Kaupunnista, maltainen katkeruus jyräsi luulot taas kerralla pois. En ollut hankkinut festivaalin kuuluisaa viinaranneketta, mutta en silti jatkanut millään varovaisella sessiotaktiikalla eteenpäin. Lasiin seuraavaksi Bryggeri Helsingin rommitynnyrikypsytettyä barley winea, 11%, herrajumala. Perusversio oli aika makea, tässä oli mallasta, puuta, alkoholia, varsin makeaa taas. En oikein tykännyt nytkään.
Oululaisista oli vielä kokeilematta Maistilan wit, Det Var Det, 5,2%. Riku Harjun kanssa tuli pohdittua Belgian futisjoukkueen epäonnistumisen juurisyyt EM-kisoissa, aika yhteneviin analyyseihin päädyttiin. Witissä mausteisuutta, ehkä hunajaa, hedelmää, hieman jää ohueksi, mutta taas mainiosti rullaavaa kamaa. Mallaskosken Black Imperial Rye vetäisi sitten päivän vahvimman lukeman, 11,4%. Maltainen, pehmeä, ruis peittää alkoholia. Selvästi parempi kuin Bryggerin vahva barley wine.
Hiisin ja Ruosniemen Konttorirutto oli nyt edennyt versioon #3, aivan erilainen kuin aiemmin maistamani. Nyt otsikossakin Sour Nelson Mosaic Saison. Purevaa happamuutta, 6,3%. Hedelmä yrittää roikkua mukana, mutta happamuus jyllää, silti kohtuullisen raikasta. Pikkulinnun Markku Ristevirran suosittelema Bådin Independent Stout, Bodøstä, siis varsin pohjoisesta. 8,5%, Nøgne Øssä aiemmin vaikuttanut Kjetil Jikiun mukana projektissa. Hyvin paahteinen ja kahvinen, erittäin puhdaspiirteinen. Session lopuksi vielä Tuusulasta Maku Timo Hoppy Saison, ei hapan, belgihiivainen, kuiva, hedelmäinen. Hyvin onnistunut tyylikäs tuote jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti