sunnuntai 28. elokuuta 2016

SOPP 2016, Jyväskylä

Arvelin, että Jyväskylässä ensi kertaa järjestetty Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma ei tarjoaisi kovin paljon uutuuksia verrattuna kuukautta aiemmin koluamaani Helsingin festivaaliin. Sain kuitenkin ostettua lauantaille VR:ltä huokeat junaliput ja edellisestä Jyväskylä-vierailusta on kulunut aikaa, joten hyppäsin Pasilassa junaan klo 07:12. Matka sujui ripeästi ja jopa mielenkiintoisesti, en ole ennen junalla kulkenut Tampereen ja Jyväskylän väliä. Yllättävästi tunneleita, pisin jopa yli neljä kilometria. 

Kävin Jyväskylässä vilkkaalla kävelykadulla lounastarjontaa tutkimassa. Useimmat ravintolat aukenivat vasta klo 12, joten tuli valittua keskinkertaiseksi jäänyt kanaburrito. En ole aiemmin käynyt Jyväskylässä radan toisella puolen Lutakon alueella ja harhauduin satamaa etsiessä mutkaiselle reitille. Olutteltat kuitenkin löytyivät järven rannalta tuulen rivakasti piiskaamina. Hieno sijainti, selkeä sää, mutta hämmentävän voimakasta tuulta siis. En ehtinyt aivan avausaikaan paikalle, sisällä oli kohtuudella jo jengiä, mutta portilla ei mitään ruuhkaa. Suuntasin Sonnisaaren tiskille, joka oli nyt peränurkassa, huomattavasti huonommassa paikassa kuin Helsingissä. Käsittääkseni tiskipaikat arvotaan ja nyt sattui eteläoululaisille heikompi tuuri. Paikalla oli Harri Vaarala, joka oli saapunut samana aamuna suoraan Oulusta. Muut pääosakkaat Tyynismaa ja Kanniainen olivat lepäämässä, vaikka olivat lähteneet Hiiden (?) jatkobileistä ensimmäisten joukossa klo 6 aamulla. 

Festivaalin odotetuin uutuus oli Sonnisaaren ensimmäinen sour ale Mälli, joka on nimetty oululaisen ovimieslegendan Kari Mäläskän kunniaksi. 6,0%, maltaan omilla mikrobeilla hapatettu. Maku on marjaisesti hapan, huvin kuivaa ja nahkeaa, tulee mieleen belgialaiset oud bruinit, vaikka menetelmä ei niissä samanlainen olekaan. Tuntuu paljon kevyemmältä kuin alkoholipitoisuus antaisi odottaa. Tätä oli tarkoitus testata vielä lisää, mutta toisin kävi. Jatkoin toisella Sonnisaaren uudella keitolla. Meripihkatappi, amber IPA, 6,2%. Jo tutuksi tullutta Sonnisaaren tyyliä, hyvin kevyesti hedelmäinen startti, maltaisen täyteläinen kroppa ja korostetun katkera saattohoito. Homma toimii nyt minun mielestä paremmin kuin vahvemmassa Paska Kaupunnissa, mutta Mosaic IPAn tasoon jää matkaa. Tätäkin oli tarkoitus tutkia enemmän, mutta luonnonvoimat puuttuivat peliin. 

Varsinaisia oluthörhöjä en paikalla huomannut, en edes olutpaavi Nikulaista, vaikka oltiin hänen kotikentällään. Sain kuulla, että Hänen Pyhyytensä oli tsekannut festarin jo torstaina ja tehnyt perjantaina vierailun Tampereelle ja vetäytynyt sitten lauantaiksi lepäämään. Tuttuja oululaisia liikkui kyllä asiakkaidenkin puolella, sikäläinen olutseura oli tehnyt seuramatkan paikalle.

Pohjoisoululaisen Maistilan tiskillä ei varsinaisia uutuuksia nyt ollut, mutta sain Riku Harjulta maistiaisen Jälkipeli-saisonin hieman muokatusta versiosta. Tässä tuntui olevan enemmän profiilia kuin keväällä juomassani, belgihiivaa, mausteisuutta, hyvin kuiva, ehkä lievästi hapankin hyvin hedelmäisellä tavalla. Radbrew'lla oli useampikin maistamaton, mutta ehdin kokeilla vain Sour Proto.r. -nimellä varustetun. En ole aivan varma nimestä, jotain tuollaista käsinkirjoitettua hanalätkässä oli. Joka tapauksessa kyseessä bretta-IPA, hyvin pihkainen, kevyesti heppahikeä, katkeruus saatu myös toimimaan. Ei hassumpaa. 

Tuuli alkoi yltyä entisestään ja henkilökunta alkoi vahvistaa telttojen kiinnityksiä, isompi teltta ehti rusentua kasaan noin metrin verran ennen kuin se tyhjennettiin. Tarjoilu jatkui pienemmällä puolella ja siirryin vahvoihin tummiin rauhoittuakseni. En vielä aavistanut homman lopullista keskeytymistä. Iso-Kallan Pimeyden Morsian on ennestään tuttu, mutta en sitä muistanut yleisessä hämmennyksessä. Nyt juotuna hyvin makeaa, lähes siirappista, paahteisuus heikkoa. Suurempikin teltta avautui uudelleen, mutta ilmeisesti festivaalialueelle ei otettu enää lisää ihmisiä. Paikallisella Hiidellä oli useampikin ennenkokeilematon, mutta ehdin kokeilla vain Sköllin. Hapan karviasmarjasaison,  maitohappobakteerisella tavalla raikkaasti hapan. 

Bryggeri Helsingin rommitynnyrikypsytetty Sofia ei kolahtanut yhtään viime kevään HBF:ssä, mutta päätin antaa sille uuden tilaisuuden. En tiedä mistä johtui, mutta nyt maistui todella hyvältä. Rommin pehmeä voima vahvistaa hyvin imperial stoutin omia piirteitä ja juoma ei ole millään tavalla makea. Kun tätä ihastelin, niin festivaalin turvallisuuspäällikkö kiipesi lavalle ja ilmoitti festivaalin keskeytyvän tuulen takia. Yleisö tyhjennetään alueelta, kello oli 15:30. Mahdollisesti avataan uudelleen klo 18, jos tilanne paranee. Itselleni se ei enää ollut optio, koska junani piti lähteä (toisin kävi) 19:20 ja sitä ennen pitäisi tsekata klo 18 mahdollisesti avautuva Vihreä Haltiatar, jossa olen turhaan yrittänyt vierailla useita kertoja. Henkilökohtaisesti festivaalipysäys ei kovin suuri tragedia ollut, olisin ehkä muutenkin poistunut noin tuntia myöhemmin. Pari kohdetta olisi vielä ollut kokeiltavana Sonnisaaren uutuuksien lisätutkiskelun ohella. Festivaali tosiaan avautui uudelleen klo 18, mutta melko pian sen jälkeen oli alkanut sataa. Bryggeri Helsingin Olli Majasta lainaten, puuttui enää vain heinäsirkat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti