Douglas Sirk ja tuottaja Ross Hunter pistivät isomman vaihteen päälle 1954 tässä technicolor-melodraamassa ja jälki oli välittömästi uraauurtavaa. Tämä ei ole Sirkin parhaita elokuvia, mutta soveltuu tyyppiesimerkiksi siitä, mistä Sirkin auteur-maineessa on kyse. Rock Hudsonin esittämä öljyisen liukas nilkki aiheuttaa aluksi maineikkaan lääkärin kuoleman ja sitten sokeuttaa lesken ennen kuin alkaa vokottelemaan naisraukkaa. Ja tämä on vasta lähtöasetelma. Kyseessä on uusintafilmatisointi 30-luvun John M. Stahl -draamasta. Kopio ei ollut priimakunnossa Orionissa, mutta Los Angelesin lähistön Lake Arrowheadin leiskuvat maisemat silti vakuuttavat, tännehän esim. Raymond Chandler sijoitti yhtä makaaberin The Lady in the Lake -romaaninsa. Alun venehurjastelut on ilmeisesti kuvattu pohjoisempana Lake Tahoessa.
Olen nähnyt tämän leffan aiemmin televisiosta, mutta kyllähän teatterikokemus on omaa luokkaansa. Ironiset naurahdukset yleisön seasta melodramaattisuuden huipentumissa tuo mielenkiintoista etäännyttävää vieraantumisefektiä, johon Sirk taatusti pyrki tietoisesti. Silti on selvää, että keskilännen aikalaiskatsomoiden naisvoittoinen yleisö vuodatti Niagara-tyyppisiä kyynelvirtoja ensi-iltakierroksella. Loppukohtauksessa lähestytään jo lievästi nekrofiilisen tai tuonpuoleisen orgasmin kliimakseja, mutta samalla Sirk onnistuu saavuttamaan katarttisen harmonisen vaikutelman, kaikesta huolimatta. Briljanttia, mutta Sirk pystyi vielä parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti