Islay-saaren Bowmore on vanhoja suosikkitislaamojani, mutta hieman yllättäen en ole aiemmin osallistunut Bowmore-tastingiin. Juuri Oulusta palannut viskihedonisti Jarkko Nikkanen veti shown ja tarjolla peräti kahdeksan tuotetta, puolet perusvahvuisia, puolet tynnyrivahvuisia, puolet 2 cl, puolet 1 cl annoksina. Erityisenä houkutuksena mukana oli japanilaisessa Mizunara-tammessa viimeistelty harvinainen versio, jota on pullotettu on 2000 yksilöä, Suomeen saatu kuusi kappaletta. Tilaisuuteen oli kovaa tungosta, itsekin pääsin mukaan vasta jonotuspaikalta. Kaikki osallistujat vaikuttivat alaan perehtyneiltä, jopa puolet olivat käyneet Islay-saarella.
Bowmoren perusresepti tarkoittaa bourbon-tynnyrien ja sherry-tynnyrien sekoittamista keskenään, ehkä suhteessa 85/15. Tisle pysyy koko ajan samana, mutta näillä tynnyrimuuttujilla sitten lähdetään pelaamaan. Ensimmäisenä kaksi ikämerkitsemätöntä, pelkästään bourbon-tynnyreitä sisältävä Small Batch ja Legend, jossa oletettavasti tuo perussuhde bourbonin ja sherryn välillä. Bowmoren kevyesti savuinen, oikeastaan tervainen, perusvivahde yhdistyneenä raikkaaseen hedelmään ja lievästi makeaa vaniljaisuuteen oli molemmissa mukana, mutta itse en oikein vielä päässyt käyntiin näillä tuotteilla. Epäilin jo oliko viikkokausia vaivannut lievä flunssa heikentänyt aisteja.
Kolmas näyte, yleisin 12-vuotias, sentään normalisoi tilanteen. Tämä siis samaa kuin Legend, mutta vanhempana. Tässä oli hienoa täyteläisyyttä edellisiin verrattuna, takapotku pitenee sisäsyrjäsyötöstä pitkään vapauttavaan ristikkäislaidanvaihtoon. 18-vuotiassa tulee marjaisuutta lisää, muut maistelijat puhuivat toistuvasti mustaherukkaisuudesta, ehkä niin. Täyteläisyys ei ehkä syvene, mutta laajenee. Uusi tuttavuus Laimrig on cask strength -versio 15-vuotiaasta Darkestista, viimeiset kolme vuotta oloroso-sherryssä. Tässä oli puumaisuutta selvästi, tervaa, ehkä pieni pettymys 12- ja 18-vuotiaiden jälkeen.
The Devil's Casks Limited Release III sekoittaa oloroso- ja makeaa Pedro Ximenez -tavaraa. PX alle 10-vuotiasta, siksi no age statement. Tässä on makeutta jo ehkä liikaa, jää vähän kuriositeetiksi. Ehkä session vakuuttavin oli 10-vuotias Tempest, release V. Release VI on kai jo Alkoissa ja hyvin kilpailukykyisellä hinnalla. Tämä on 10-vuotias first fill bourbon only, eli vanhempi versio Small Batchista. Huomattavasti parempi, paljon intensiivisempi. Tammisuus, vaniljaisuus, päärynäisyys, tervaleijonamaisuus hienossa tasapainossa.
Lopuksi sitten itse Mizunara, siis oikukkaasti käyttäytyvä japanilaispuu, jota Bowmoren omistaja Suntory on saanut roudattua Skotlantiin. Hyvin vanha viski, ensin 20 vuotta bourbonissa ja sitten kolme vuotta uusissa mizunaroissa. 53,9%. Tässä oli tiheyttä, hillittyä hedelmää, merellisyyttä, suolaisuutta, mutta loppujen lopuksi en saanut oikein otetta. Mielenkiintoinen kokemus, mutta ei varmastikaan hintalaatusuhteessa lähelläkään Tempestiä. Upea sosiaalinen tilaisuus jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti