Roy Anderssonin myöhäistuotannon trilogian kolmas osa vuodelta 2014. Tyyli on entisensä. Liikkumaton kamera, Buster Keaton -huumoria totisten näyttelijöiden pudottelemana, absurdeja tapahtumia, eleetön riisuttu studioon rakennettu Göteborgin miljöö. Mahdoton ennakoida seuraavaa kohtausta tai repliikkiä, erikoisia musiikkivalintoja. Anderssonin elokuvia on aina yhtä riemastuttava katsoa, mutta ehkä yksi annos muutaman vuoden välein riittää. Aika alavireisiä nämä ovat, vaikka tämän elokuvan alussa nähdyt kolme kohtaamista kuoleman kanssa ovat ehkä Anderssonin tuotannon hilpein osuus. Ruotsin suurvalta-aseman romahtaminen Poltavan taistelussa on tiivistetty kahteen nerokkaaseen baarikohtaukseen. Boliden tuskin on elokuvan sponsoreiden joukossa. Tämä on täysin samaa korkeaa tasoa kuin trilogian aikaisemmat osat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti