Valuin Kaisaniemen makkarapatojen äärestä Makkaratalon baariin, jossa tarjolla riiliä Kentin kreivikunnan nimikkopanimosta. Takavuosina kiskaisin Lontoossa tältä panimolta jotain inkiväärimössöä, mutta nyt kyseessä kunnon tavaraa. 4,1%, hyvin tummanpunainen. Hanalätkän mukaan pähkinäale ilman pähkinää, hyvin pähkinäinen tuoksu todellakin. Liian kylmää, mutta upea kuohkeus, maltaisuutta, kuivattua hedelmää. Ööh, pähkinää löytyy, keksisyyttäkin ja illan kovin katkeruus.
Moderni craftbeer-skene on viime aikoina varsinkin Euroopassa liikkunut pois katkeruudesta hedelmämehupuolelle niin reippaasti, että katkeraa IPAa on nykyään vaikea löytää. Sonnisaaren Harri Vaaralan viime päivien raportit Lontoosta skenen aallonharjalta vahvistavat tätä näkemystä. Tässä tilanteessa jopa vanhan liiton brittioluiden katkeruus ajaa niistä ohi. Sama koskee pohjoissaksalaisia pilsejä. Ehkä siirryn vähitellen back to the future -hengessä takaisin näihin perinteisiin oluisiin. Erinomaisessa kunnossa oleva ruby ale ja nautittava katkeruus mukana. Kitty's, 19.12.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti