Orval

Join Orvalia ensi kerran joskus 1990-luvulla, ehkä Belgiassa tai Hollannissa, ehkä jossain Helsingin ns. kalaravintoloista, esim. Tennispalatsin Vastarannan Kiiskessä. Kiiskessä työskennellyt Kai Tukiainen perusti 1997 Kaisaniemeen Kaisla-nimisen olutravintolan. Omistaja on sittemmin vaihtunut, mutta Kaisla on siis historiansakin takia sovelias miljöö aloittamaan tämän Orval-tarinan. Sovelias se on ennen kaikkea tietysti siksi, että baarissa oli Orvalia tarjolla. Tässä on kyseessä suomalaisten olutbloggaajien yhteispostaus, samaan aikaan samasta aiheesta. Vuosi sittenhän voimat yhdistettiin ensimmäisen kerran Koffin Porterin merkeissä. Tämä on samalla blogin tuhannes postaus tänä vuonna. 

Orval tarkoittaa kultaista laaksoa. Legendan mukaan seudulla sekoillut prinsessa hukkasi sormuksen laakson järveen ja rukoili korkeammilta voimilta apua. Jos sormus palautuisi, niin hän perustaisi munkkiluostarin. Eiköhän taimen noussut pintaan sormus suussaan, kuten oluen etiketissä nähdään. Fast-forward muutamia satoja vuosia, kyseinen trappistiluostari syvällä Belgian Ardenneilla on valmistanut olutta, ja vain tätä yhtä olutta, vuodesta 1931.

Ensitapaamisen jälkeen olen juonut vuosien varrella Orvalia tasaiseen tahtiin. Viimeksi baarissa varmaankin Oulun Oluthuone Leskisessä. Leskisen päivystävä merisota-asiantuntija on myös belgiolutkonnossööri ja hänellä on viikonloppuisin tilaisuuden tullen tapana järjestää henkilökohtainen keilausturnaus, jossa tavoitteena on ns. täyskaato. Siis kymmenen Orvalia samassa sessiossa. Orvalin omintakeinen pullohan muistuttaa keilaa. Suoritin silloin tällöin muutaman paikkoheiton hänen seurassaan. 

Siis Kaisla, aika oli maanantai 19.12.2016 klo 17:30, kiersin Black Doorin hodarien syönnin jälkeen Kaislan alkuperäiselle vanhalle puolelle Vilhonkadulle. Olin huomannut Untappdista jonkun kiskoneen Orvalia baarissa pari päivää aiemmin.  Vaikka Orval on mahdollisimman suuri olutklassikko, niin ei sitä kovin monessa Helsingin baarissa ole myynnissä. Kaislasta sitä löytyi liitutaulunkin mukaan ja baarimestari vahvisti asian tehtyäni tilauksen. Hän tiedusteli kaataessa hiivan annostusta, pyysin jättämään pulloon. 8,90€ ja nimikkolasikin löytyi. 

Siirryin vakiopöytääni ovesta vasemmalle, matalan väliseinän viereen. Orval-yksilö pullotettu 29/03/2016, 6,9%. Alkoholipitoisuus oli ensimmäinen yllätys, muistiini on hyvin jäänyt Orvalin vahvuudeksi 6,2%. Jossain vaiheessa etikettiä on siis muutettu, netissäkin oluen vahvuus on useassa lähteessä 6,2%. Siellä mainitaan pullotusvahvuuden olevan 5,2%, josta se voi nousta 7,2:een. Pulloon lisätään brettanomyces-hiivaa ja kandisokeria, joten Orvalin lopullinen vahvuus ei ole yksiselitteinen. 

Pienikuplainen ohut vaahto. Meripihkainen väri, hämärässä lievästi samealta näyttävä ulkonäkö. Tuoksussa selvää funkya brettaa, vaikka laakeasta gobletista olikin vaikea saada tuoksuja irti. Kuivahumaloinnin aromeja en oikein löytänyt. Oluen humalat ovat Hallertau, Styrian Goldings ja Strisselspalt.  Maku pehmeän hedelmäinen, yllättävän ohut. Nykyään näin vahvalta oluelta voisi odottaa täydempää suutuntumaa. Hiilihappoa oli ehkä hieman liikaa. Happamuus tai brettainen funkisuus hyvin heiveröistä, mutta silti tuntuvaa. Belgihiivan esterit vieläkin hillitymmällä tasolla. Peräkärry löytyi, mutta muistikuvissa katkeruutta oli enemmän. Lämmetessä brettaisuus lisääntyi. Kun tyhjensin pullon kokonaan lasiin, tuoksuun tuli lisää satulanahkaa. Kuivaa hedelmäistä otetta, ehkä hieman mantelipähkinänkin vivahteita. Pullo tuntui yllättävän riittoisalta. 

Viereisen pöydän Sari-niminen daami tilasi myös Orvalia. En tiennyt tässä vaiheessa leidin nimeä, mutta hän tuli myöhemmin toisen Orvalinsa aikana puheille. Näinkin voi Orvalin parissa käydä.

Edellisenä viikonloppuna satuin mainitsemaan Stadin Panimon Timo Konttiselle tästä Orval-hankkeesta, Konttisen yritysryppääseen kuuluva Ultimatorhan on Orvalin maahantuoja. Hän totesi kellarissaan olevan joitakin vanhoja Orval-pulloja ja tarjoutui luovuttamaan yhden vertailuaineistoksi tähän saagaan. Mahtava juttu, koska en harrasta oluiden kypsyttämistä ollenkaan. Emme saaneet sittemmin luovutusaikatauluja täsmäämään, mutta Timo vei vakoiluelokuvien tyyliin oluen maanantain alkuillasta Tommyknockerin baarimestarin säilytykseen, josta sen poimin kaulukset pystyssä muutama tunti myöhemmin, kiitoksia joululahjasta.

Siirrytään seuraavaan päivään, tiistai-ilta 20.12.2016 kotioloissa Vallilassa. Tarkoitus oli verrata Timon vuoden 2009 Orvalia edellisellä viikolla Arabian Alkosta ostamaani tuoreeseen yksilöön. Orvalia on siis tällä hetkellä Alkon perusvalikoimassa, mutta käytännössä sitä ei ole läheskään kaikissa myymälöissä. 

Timo Konttisen Orval oli pullotettu 29/04/2009 ja alkoholipitoisuudeksi merkitty 6,2%. Ehkä hieman tummempi väri, hyvin hapan tuoksu, maakellaria, hevoshikeä, nahkaista vanhaa kellonranneketta. Kohtuullisesti hiilihappoa, hillitty hedelmäisyys, funkisuutta selvästi, mutta aika kepeästi kuitenkin. Katkeruus oli heikentynyt. Ehkä jo yli-ikäistä seniiliyttä, yllättävän vähän brettaisuutta, ehkä hiivalta oli jo aikaa sitten loppunut syöminen ja käymisaromit olivat ehtineet hiipua pois. Yllättävän samantyyppinen siis tuoreen kaman kanssa. Ja täysin kunnossa seitsemän ja puolen vuoden jälkeen, ei mitään tunkkaisuutta tai tapettipahvia. 

Arabian uusi pullo oli edellispäivän Kaislan yksilöä uudempi, pullotettu 31/08/2016, tämäkin 6,9%. Paljon enemmän vaahtoa kuin vanhassa juomassa, tuoksu miedompi, hedelmäinen. Paljon hiilihappoa, kuivaa hedelmää, katkeruutta oli perätilassa. Muistutti tietysti hyvin paljon Kaislan yksilöä. Maun puolesta juotavuus oli hyvää, mutta henkilökohtaisesti hiilihappoisuus hidasti dokausta. Pähkinäisyyteen huomio kiinnittyi nytkin, yllättävän brittityyliseltä tuntui. 

Yllättävän pienet erot siis, mutta oma preferenssi kaartui tuoreen Orvalin puoleen. Ikäännytys, ainakaan näin pitkään kestäneenä, ei tunnu tuovan mitään oleellista lisäarvoa. Kokonaisuutena fiilis oli lievästi alavireinen. Ei Orval niin hyvältä tuntunut kuin muistelin ja odotinkin. Ehkä joulunalusviikko ei ollut oikea hetki Orvalille. Ehkä olen siirtänyt omia makuihanteita liian kauas näin hienopiirteisestä oluesta. Joidenkin mielestä Orval on kesytetty aikaisemmasta loistostaan, ehkä siinä on perää. 

 

Sitaattihan on tunnetusti älyn näppärä jatke, joten otetaan lopuksi top-3 Orval-kommentit alan kovimmilta kasvoilta.
"As bitter as decency will allow, God's home-brew", Tim Webb
"One brewery, one name, one beer", Joris Pattyn
"Ulostaa nahkasatulaista makuaan seksisukkulassa", Harri Metsäjoki 

Linkit muiden bloggaajien Orval-tarinoihin:

Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger