Suomalaisen olutkulttuurin tanakimpia peruspilareita on Espoon huikean olutbaarin Gallows Birdin tammikuinen real ale -festivaali, joka nyt järjestettiin jo 20. kerran. Yhteensattumien takia pääsin paikalle nyt vain avauspäivänä. Se ei tietenkään ole huono ajoitus, mutta ei kuitenkaan ihanteelllinen. Juhlavuoden tarjonnassa on jopa 40 riiliä, mutta baarissa pumppuja vain 19, joten tarjolla avauksessa vain vajaa puolet koko setistä. Saavuin paikalle etuajassa sujuvien liikenneyhteyksien ansiosta klo 14:50 ja hieman hämmästelin kuikuillessani ikkunoiden läpi sisällä patsastelevien henkilöiden määrää. Ilmeisesti baarin VIP-asiakkaat olivat kiskoneet festivaalin herkkuja jo pitempään, ehkä aamupäivästä alkaen, vaikka siis virallinen aukeamisaika on klo 15. En antanut tämän dropata fiilistä, vaan tartuin määrätietoisesti oven kahvaan, ja ovihan aukesi hämmentävästi etuajassa!
Siirryin tiskille ja avasin piikin, Gallowsin oluttapahtumissa on tapana tilata kaksi pientä olutta kerralla. Tällä proseduurilla vedin nytkin session, olin etukäteen selvittänyt tarjolla olevat oluet. Todellinen tilanne oli kuitenkin toinen, tarjonta oli erilainen ja paikan päällä joutui improvisoimaan. Tämäkään ei tullut yllätyksenä, näinhän usein käy. Ensimmäisenä walesilaisen Tiny Rebelin kaksi olutta, Cwtch 4,6%, red ale, pehmeää bitterimäisyyttä, kevyt katkeruus, hyvä tasapaino. Saman panimon Juicy (4,8%) hyvin karamellinen, melkein limsaa, mutta jälkimaku kohtuullisen katkera.
Seuraavaksi manchesteriläisen Marblen NZ-IPA Howgate & Kemp, 6,4%. Kissanpissaa, hieman nihkeää sivumakua, katkeruus kohtalaista, mutta todella suuri pettymys Marblen yleiseen tasoon suhteutettuna. Odyssey-panimon Revenant 5,4-prosenttinen east coast IPA, pehmeää, mutta hedelmäisyys sotkuista, katkeruus taas melkein kohdallaan, mutta ei täysin tasapainoinen tämäkään. Sosiaalisessa tilanteessa monet kanssajuojat antoivat tälle oluelle paljon myönteisempiä arvioita.
Hauskasti tarjolla myös paikallista real alea, Olarin Panimon juuri tähän tapahtumaan panemaa RAF XX London Porteria, 5,5%. Hyvin kahvinen tuoksu, pöytäkeskustelujen mukaan ei Presidenttiä, Juhlamokkaa, vaan enemmän Saludo-tyyppinen tuoksu. Ohut runko, ei peräkärryä, mutta sinänsä ok-porter.
Salopian Mind's Eye osoittautui session kovimmaksi. 5,8-prosenttinen IPA, trooppista hedelmää, pehmeää pihkaa. Kevyt katkeruus, mutta hyvä tasapainoinen kokonaisuus. Walesilaisen Lines- panimon Belgian Line CA Nelson Saison (5,8%) oli hyvin belgihiivainen, karamellinen, jopa hyvin hapan. Mielenkiintoinen cask-käsittely tällaisessa oluessa, mutta lopputulos ei ehkä sittenkään ihmeellinen.
Oakhamin Green Devil (6% IPA) Citra-humaloitu hyvin kirkas olut, kissanpissaa, karamellia, karviaismarjaa. Tykkäsin tästäkin, hyvää kamaa. XT-panimoa oli tarkoitus tsekata enemmänkin, mutta lopulta ainoaksi kokeiluksi jäi Animal Meouw, joka ns. Munich Amber Wheat, 5,0%. Purukumia, tummaa esterisyyttä, myös katkeroa yllättävän paljon. Hedelmäinen, hyvin puhdas, mutta taas erikoisen tyylisuunnan cask-käsittelyn toimivuus epäselvää. Viimeiseksi olueksi jäi Odysseyn Latte Stout Export, 6,6%. Hyvin musta, pehmeää paahteisuutta oletettavasti maitokahvin ryydittämänä. Join tämän sujuvasti, mutta aistit olivat jo aika lailla turtuneet. Kun usein olen maininnut sosiaalisen tilanteen olutarvioinneissa, niin tällä kertaa tilanne oli koko ajan päällä ja mikäpä sen mukavampaa. Kiitoksia seurasta kaikille paikalla olleille. Espoo, Gallows Bird, 26.1.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti