maanantai 2. tammikuuta 2017

Sonnisaari Humalaja IPA, pulloversio


Alko avasi äskettäin verkkokauppansa, josta esimerkiksi Juntusrannassa asuva voi näppärästi tilata juomia 70 kilometrin päähän Ämmänsaaren Alkoon. Itselläni lähin Alko on kuitenkin lähempänä, joten systeemi ei ole täysin kelvoton. Verkkokaupan ongelmista on raportoitu, mutta oma tilaukseni joulunalusviikolla saapui noutopisteeseen kohtuullisessa neljässä päivässä. Valitsin tilaukseen pienosakkuuspanimoni Sonnisaaren ensimmäistä Alko-tuotetta Humalaja IPAa, jota on riittänyt Alkon myymälöihin vain Oulun seudulla. Oluen hanaversiota kokeilin lokakuussa useampaan kertaan ja mielestäni se on Sonnisaaren parhaita tuotteita tähän mennessä. Olutharrastajien arvovaltaisessa äänestyksessä se valittiin juuri vuoden 2016 parhaaksi suomalaiseksi IPAksi.   

Sonnisaari ilmoitti Humalajan olevan Vermont-tyylinen IPA. Alan piireistä on jo kiirinyt kritiikkiä, että ei se mikään Vermont IPA ole. Mikä nyt sitten Vermont IPA on? En ole tyylin kantaisää Heady Topperia juonut, mutta useamman Hill Farmsteadin IPAn kuitenkin. Joidenkin mielestä tyylin nimikin on väärä. Parempi olisi New England IPA, koska sitä tehdään Vermontin naapurivaltioissakin. No niin, onneksi perus-IPAa sentään tehdään vain Intiassa. Yksi tyylimääritelmä löytyy täältä. Näyttäisi siis, että verrattuna west coast IPAan vermontilainen on sameampi ja hedelmäisempi, mutta vähemmän pihkainen ja katkera. Toisen artikkelin mukaan sameus on peräisin kaurasta tai vehnästä. Suhteellisen pienillä nyansseilla siis pelataan, jos näillä perusteilla uutta tyyliä määritellään. Mutta oluttyyleistä on aina yhtä hauska keskustella, joten toivottavasti tilanne vielä eskaloituu kunnon väittelyksi.     

On aika jättää hyvästit IPAttomalle tammikuulle, otetaan Humalaja uusintatestiin. Etiketin mukaan tässä on kaurahiutaleita ja vehnämallasta, joten vermontilaisuus on siinä mielessä kunnossa. Sameutta on, mutta ehkä väri on liian tumman keltainen Vermont IPAksi. Tuoksussa on sitrushedelmää, ehkä enemmän greippiä kuin vermontilaiseen paremmin istuvaa trooppista pehmeämpää aromia. Maku on intensiivisen hedelmäinen, mutta greippi todella on enemmän esillä. Mallas tukee hyvin hedelmää, vermontilainen tasapainoisuusvaatimus kyllä täyttyy. Mutta Humalaja on kohtuuttoman katkera, siis todella tanakka kolmenivelinen täysperävaunurekkayhdistelmä. Ehkä näin hurmioitunut katkeruus on liikaa Vermont IPAssa, vaikka nuo maistamani vermontilaisetkin voivat olla todella katkeria. Ehkä ei kannata enempää pähkäillä tyyliseikkoja, koska oluen nautinnollisuus alkaa tuntua olennaisemmalta. Tuntuu edelleen hyvin raikkaalta, hiilihappotaso on sopiva, pullotus on onnistunut erinomaisesti. Ostopaikka Alkon verkkokauppa.

3 kommenttia:

  1. Raumalaisarvio samasta oluesta.
    http://www.reittausblogi.info/2017/01/olutarvio-sonnisaari-humalaja-ipa.html

    VastaaPoista
  2. Sameus tulee pääosin mielestäni humalien ja hiivan kättäpäivää-efektistä ("biotransformaatio") sekä juurikin kaurasta tai vehnästä. Missä muodossa niitä nyt sit onkaan tuupattu mäskiin.

    VastaaPoista
  3. Biotransformaatio vaikuttanee enemmän makuseikkoihin (humalaöljyt), kuin sameuteen. Juoman pehmeyteen ja osaltaan myös sameuteen vaikuttaa enemmän käytetyn veden mineraalien keskinäinen balanssi. Toki hiivalla on tähän myös vaikutusta, mutta komealla tavalla sameaksi jäi raskaasti flokkaavalla hiivallakin kotipanolassa.. :)

    VastaaPoista