David Lynch: Mulholland Dr.

Mulholland Drive iski lujaa ensinäkemällä, pidän sitä selvästi Lynchin parhaana työnä. Nyt sitten pitkästä aikaa tsekkaukseen, katselukerta on kolmas tai neljäs. Tämähän on hyvin tyypillinen Lynchin leffa, myös huonossa mielessä. Juonesta ei tahdo saada mitään selvää, on täysin mystisiäkin kohtauksia, vinksahtanut huumori on ajoittain rasittavaa. Tähän elokuvaan Lynch sai kuitenkin hyvän draivin, unenomainen tunnelma rullaa hienosti Badalamentin musiikin myötäilemänä. Lesboeroottista jännitettä viritellään hitaasti täyttymykseen asti. Sunset Boulevardin palmut tuntuvat huojuvan korkeammalla kuin missään muussa elokuvassa. Naomi Watts teki tässä läpimurron suureksi filmitähdeksi, mutta näyttää silti vaatimattomalta naapurintytöltä Laura Elena Harringin rinnalla. Aiempi Miss USA Harring ei ehkä ole syvällinen näyttelijä, mutta hänessä on harvinaista klassisen Hollywoodin glamouria, aivan sieltä kovimmalta Rita Hayworthin ja Ava Gardnerin tasolta asti. Ei tämä enää ensikokemuksen tasoiselta tunnu, mutta kiehtova elokuva jokatapauksessa.