Kolmen viikon takaisessa Leven Eleven -maistelutilaisuudessa sain tämän pullon, jota ei saanut avata ennen 20.2.2017. Nyt sitten oikea hetki 10 kilometrin juoksulenkin palautusolueksi. Kyseessä on juuri nyt kaikkein trendikkäintä New England IPA -tyyliä edustava olut. Tarjolla siis toinen otto tästä tyylistä, ensimmäistä pääsin käsittääkseni maistamaan joulukuun HOMBRE-tapahtumassa. Siitä ei muistiinpanoja tullut tehtyä, mutta hyvin se maistui. 6,7%, hiilihappoa ehkä hieman ylimitoitetusti, sihahtaa äänekkäästi, pysyy hyvin pullossa, mutta kerää hanakasti vaahtoa lasiin. Runko näyttää asianmukaisesti samealta appelsiinimehulta. Tuoksu on hyvin intensiivinen, trooppisia hedelmiähän sieltä odotetusti leijailee, ehkä jotain botaanista vähemmän raikkaampaakin. Maussa sitrusta, greipin kuivuuttakin, myös pehmeämpää appelsiinia. Ei liikaa hiilihappoa, vaikka niin aluksi pelkäsinkin. Mallasrunko on riittävä, ehkä nyt katkeruuskin, vaikka melkein vaistomaisesti siltä yleensä enemmän odotankin. Pientä kalkkisuutta ehkä mukana. Hyvin vakuuttava, ei tästä paljoa pysty kritisoimaan. Aromaattinen hedelmäisyys tässä tyylissä pitäisi varmaan olla vielä seuraavalla tasolla. Tykkään erityisesti tasapainosta, johon hedelmäisyys, maltaisuus ja katkeruus nivoutuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti