Häikäisevä auringonpaiste Perämerellä, mutta Oulu näytti välittömästi lempeiden äidinkasvojensa takaa julman irvistyksen. Kun astuin lentokentän terminaalista pihalle, lentokenttäbussi kaasutteli tiehensä. Seuraava lähtisi tunnin päästä. En viitsinyt jäädä tunniksi kentälle, kahviokin kiinni. Hyppäsin taksiin, joka tavoitti Oulunsalon lähiöitä kiertelevän bussin ensimmäisessä liikenneympyrässä. Mielessä kävi taksin pysäyttäminen seuraavalle bussipysäkille, mutta Bemarin penkki oli pehmeä. Jatkoin hotelliin, heitin sinne repun ja lähdin astelemaan pitkin tyhjiä laitakaupungin katuja kohti keskustaa. Oulussahan kaikki on laitakaupunkia lukuunottamatta paria korttelia. Hierontapalveluja ja pornokauppoja, teknologiakaupungin bisnekset ovat piristymässä. Käväisin ensi kerran uudessa Valkea-kauppakeskuksessa, joka on rakennettu keskelle pääkatua. Pramealta näytti, mutta asialla on kääntöpuolensa. Viereinen Rotuaari on nyt muuttunut autioksi, puuttui vain tuulessa pyörivät risupallot. Onneksi Leskinen entisellään, Jenni ja Tommi töissä, Sonnisaaren olutta lasiin ja tuttuun merisota-asiantuntijan pöytään maistelemaan.
Molski on brown ale, 5,3%. Aika tumma, hyvin makea, ehkä hieman kalkkisuutta. Tuntuu jotenkin stoutmaiselta, mausteista lakritsaakin havaittavissa. Hedelmäisyys voisi korostua enemmän. Lyhyt jälkimaku, mutta katkera kuitenkin. Ei tunnu Sonnisaaren parhailta, mutta en kyllä tyylistäkään erityisemmin perusta. Nopeasti sosiaalinen tilanne vaati veronsa ja muistiinpanot jäivät lyhyiksi. Oulu, Leskinen, 25.2.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti