Varsin nopealla junalla Leppävaarasta ripeästi portereiden pariin, toinen sessio Bottan upeassa olutbaarissa. Ehkä hieman hiljaisempaa kuin keskiviikkona ja nyt maistelin oluita omissa oloissani. Startti tanskalaisen Munkebon Ragnarokilla, 6,5%. Paahteinen kahvinen tuoksu, maussa huikeasti maitohappoisuutta. Se korostuu liikaa, kokonaisuus jää tunkkaiseksi, takapotkua ei ole. Raikkaus ja täyteläisyys puuttuu. Baarin festivaaliesitteen mukaan käytössä on ollut brettahiivaakin, mutta aivan sellaista funkysuutta en havainnut, ehkä se voimakkaan paahteisessa kontekstissa sitten muuntautui maitomaisuudeksi. Tanskasta Islantiin, Borgin Greta Nr. 27 on 7,3-prosenttinen, ohraa, vehnää, ruista, kauraa. Makeahko hillitty balttiportteri. Lakritsaa, hyvä juotavuus ilman peräkärryä.
Pyynikin bourbontynnyrikypsytetyssä Oak Imperial Stoutissa 10%. Tuoksussa lähes salmiakkia. Maku on täyteläisen mausteinen, lakritsaa, mutta ei kovin makea. Yllättäen en havainnut bourbonin vaniljaisuutta. Alkoholi peittyy hyvin, tummaa suklaata, ei katkeruutta. Lämmetessä makeus kasvaa. Pyynikki on voittanut kaikenlaisia skaboja maailmalla, mutta en ole erityisemmin oluista innostunut. Tässä ei mitään ongelmaa ole, mutta yleensähän vahvaa stoutia pidetään tyyleistä helpoimpana, jopa muinainen Oulun Panimo sai aikaan kohtuullisen tuotteen. Lopuksi tuttu Salopianin Polygraph tiskillä lepäävästä caskista painovoimalla. Ehti lämmetä liikaa, mutta upea pehmeys ja kuohkeus, monimuotoisuutta hedelmän ja paahteen suuntaan. Tässä on mukava peräkärrykin. Urho, 16.2.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti