Bruuveri Session Juice Pale Ale

Trendikkäästi varsin samea keltainen olut, 4,8%. Tuoksussa tuoretta sitrusta. Maussa raikasta appelsiinia, ehkä hieman kuivempaakin vetoa, menee kuivaksi klementiiniksi, mutta ei aivan greipin tasoa. Mallaskomppaus toimii, runko ei jää liian ohueksi. Hiilihappoja ehkä hieman liikaa. Mikä ilahduttavinta, peräkärry on kytketty! Katkeroa on intensiivisen kohtuullisesti. Valtterilta hyvä suoritus, ehkä taustalla Ilkka Sysilän resepti. Bruuveri, 30.3.2017.

Elgood's Golden Newt, cask ale

Eerikin Pippurin iltapalan jälkeen Angleterreen riilille. 4,1%, ruista mukana. Omituinen mausteinen tuoksu, sama fiilis maussa, ehkä ruis resonoi näin kovaa näin kevyessä oluessa. Tiettyä leipäisyyttä ehkä on rungossa, joka muuten puhtaassa oluessa on havaittavan ohut. Peräkärryä ei löydy ollenkaan. Ei huippukamaa, mutta mielenkiintoista. Angleterre, 30.3.2017.

Pyynikki Bitch de Elegant

Kurvattiin Humalablogin TBonen kanssa Bar Looseen saapuneesta Brooklynin bussista kulman taakse Villiin Wäinöön, jossa tarjolla tamperelaista eleganttinarttua. 6,7%, belgihiivaa, mausteita, hedelmäistä raikkautta, tyylikästä kamaa. Ei ihmeitä, mutta poikkeuksellisen tasapainoinen ja virheetön belgisuoritus näillä leveysasteilla. Villi Wäinö, 30.3.2017.

Brooklyn Sound Pre-Party @ U.S. Embassy Helsinki

Jo perinteinen, siis toista kertaa, Brooklyn-panimon juhlatilaisuus USA:n suurlähetystössä Helsingissä. Tämä on siis lämmittelytilaisuus ennen musiikkibakkanaalia Bar Loosessa. Sama systeemi kuin viime vuonnakin, turvatarkastuksesta meni tällä kertaa kännykän laturi läpi. Paikalla vimevuotista enemmän olutbloggaajia, tunnistin ainakin Beerspectivesin, Humalablogin, Tuopin ääressä -Arton, Hankalan Asiakkaan, Bönthöö Bönthöön, Punavuori Gourmetin. Mutta ammattijournalistit loistivat poissaolollaan, viime vuonnahan heitäkin näkyi. Ehkä väsähtäneitä toimittajia ei enää haluta markkinointitapahtumiin, koska intohimoiset bloggaajat kirjoittavat kuitenkin tilaisuuksista enemmän ja näkemyksellisemmin. 

Paikalla myös mediatähtiä, ravintola-ammattilaisia ja julkkiskokkejakin, joista Aleksi Herlevin puheillekin tuli päästyä. Suurlähettilästä ei nyt näkynyt, koska sellaista ei ole. Charles Adams sai luonnollisesti välittömästi kenkää Trumpin voiton jälkeen ja uutta ei ole vielä nimitetty. Brooklynin olutlähettiläs Amanda Tala kertoi lyhyesti illan kulusta, mutta muuten tilaisuus oli vapaata verkostoitumista. Pientä purtavaa ja Brooklynin oluita. Ainoana uutuutena itselleni Naranjito, kevyt 4,5-prosenttinen pale ale, Simcoe-humalaa ja appelsiinin kuoria. Hyvin aromaattinen, hedelmäinen, raikas, kepeä, kesäinen olut, jossa liian säästeliäästi katkeroa. Simcoen kissanpissakin pullahteli esiin oluen hieman lämmetessä. Brooklynin Sorachi Acen tillilihaisuus belgiestereiden ryydittämänä teki siitä hyvin vaikeasti juotavan. Brooklynin aina luotettava Lager toimi hyvin tällaisessakin seisontatilaisuudessa. Vessoja on tässä suurlähetystön osassa harmittavan niukasti, en päässyt jonoista niihin sisään ennen poistumisbussiin siirtymistä.

Moor Imperial Entanglement

Imperial red ale, 9.7%. Tumman ruskea, tuoksussa odotetusti tropiikkia. Maku on paksun täyteläinen, hedelmää, karamellia, hartsia. Ei kovin raikas ja makeus häiritsee nopeasti. Näin vahva red ei ole helppo tapaus ja ei bristolilaisetkaan tästä selviä kuivin jaloin. Jälkimaun katkeruus on niin heikkoa, että barley wine tässä paljon lähempänä kuin vahva IPA. Kitty's, 29.3.2017.

Olutpaja APA 5

Siirtyminen Mannerheimintien toiselle puolelle, oikeaa olutta, APA, 5,6%, Cascade, Citra, Centennial. Sameaa, sitruksinen reipas tuoksu. Maku on kirpeän hedelmäinen, jopa hieman hapan hedelmäisellä tavalla. Nyt on aromihumalaa todella rankasti, mutta raikkaus ei silti aivan parasta mahdollista. Cascade on tässä keittohumalana ja katkeruus jää hyvin maltilliseksi.. Ei varmaankaan sarjan ykkönen, tasapainoisempaakin tavaraa on Pälkäneeltä nähty. Ølhus Helsinki, 29.3.2017. 

Avery Liliko'i Kepolo

Toinen coloradolainen witbier, 5,4%, omituinen tuoksu, tuntuu kumiselta, kuin polkupyörän sisärengas, ehkä passionista peräisin. Maku on hyvin trooppisen hedelmäinen, hapankin. Ei witbierin ominaisuuksia, ei oikein muitakaan olueen viittaavia piirteitä. Hedelmämehua, tavallaan raikkaan hyvää, mutta oikeastaan sijoittuu minun juomaharrastuksen ulkopuolelle, tämäntyyliset juomat ei sinne mahdu. Viisi Penniä, 29.3.2017.  

Avery White Rascal

Lopulta takaisin Stadiin Vierumäen retriitistä, ajelin sporalla Vallilasta Hakaniemen ja keskustan kautta Töölöön, urbaania fiilistä kiihkeästi imien. Perinnebaarissa Averyn hanahaltuunotto, coloradolaisen veteraanipanimon tarjontaa viidessä hanassa, tuttu IPA ja brown, kaksi witiä ja meksikolainen gose. Kokeiluun toinen wit, 5,6%, belgiesterituoksua, joka jatkuu maussa, makeaa hedelmäisyyttä. Purukumia ja kevyttä mausteisuutta. Raikas puhdas witbier, jossa vieno jälkimaku. Viisi Penniä, 29.3.2017. 

Hartwall Polar Monkeys Chair Man

Lomaviikon jälkeen rankka paluu arkeen, kolme päivää korpihotellissa Vierumäellä. Thornbridgen Jaipuria oli pullossa Hartwallin muuten totalitäärisesti hallitsemassa Lahden lähimaastossa. Hartwallin ylimielisiä (created by monkeys, brewed by pros) napa-apinoita olen nähnyt aiemminkin, mutta vältellyt visusti. Hartwall siis antaa ymmärtää, että craft-oluet ovat yleensä apinoiden luomia, mutta tässä erikoistapauksessa sen ovat valmistaneet ammattilaiset. Kyllästyin Jaipurin kiskomiseen ja kokeilin välillä tätä Chair Mania, joka on kai jo neljäs apinasarjalainen.

India pale ale, 6,0%, ilmeisesti tehty Tanskassa jossain anonyymissä virvoketehtaassa. Mukana greipin kuorta ja greippitiivistettä. Greippi todellakin maistuu, mutta ei puhtaasti stemmaten maltaaseen. Raikkautta on hieman yllättäen lähes kohtuullisesti, katkeruutta ei löydy. Lämmetessä sitten pahvia ja tunkkaisuutta. Paljon parempi kuin odotin, kyllä tämä korvikkeena käy craft-autiomaassa. Heinola (Vierumäki), Scandic Sport Bar, 28.3.2017.

H. G. Clouzot: Les Diaboliques

Ranskalaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuva hieman Hitchcock-tyyppinen trilleri vuodelta 1955. Pohjalla Boileau & Narcejacin romaani aivan kuten Hitchcockin Vertigossa. Clouzot ehti hankkia tämän tarinan oikeudet juuri ennen Hitchcockia. Elokuva on jännittävä, mutta Clouzot ei ollut mikään Hitchcock, tyyli on varsin karkeaa ja keinotekoistakin. Ohjaajan vaimo Vera Clouzot esittää sydänvaivoista kärsivää päähenkilöä. Karmaisevasti Vera Clouzot kuoli sysänkohtaukseen viisi vuotta myöhemmin 46-vuotiaana. Edellisestä katsomisesta oli niin kauan aikaa etten muistanut juonen käänteitä. Lopputeksteissä varoitetaankin kertomasta juonta muiden katsojien takia. Eipä sitten kerrotakaan. Eläkkeellä olevaa poliisia esittää ikälopulta näyttävä Charles Vanel, joka kuitenkin jatkoi näyttelijäuraansa vielä 35 vuotta.

Gusswerk Horny Betty

Helsingin koneen portin jo auettua lentokenttäkahvilassa osui yllättäen silmiin pullossa craftia. 9%, jonkinlainen dreifachbock ehkä, jotain mausteitakin seassa. Punainen, ei vaahtoa, viinainen luumuinen tuoksu. Maku on kuivattua hedelmää, nahkeaa mallasta, hyvin matalat hapot. Ei tämä miellyttävä ole, alkoholi puskee läpi, lämmetessä imelyys lisääntyy, jälkimakua ei ole. Hintaa 6,50€, siinä on mallia lentokenttähinnoittelusta Oak Barrelille. Wien, Schwechat Flughafen, Terminal 1, Daily Roast, 25.3.2017.

Ottakringer Helles

Wienin lentokentällä kuuluisan kahvilan haarakonttori. Itselleni tosin edelleen Demelistä tulee ensimmäisenä mieleen länsisaksalainen hiihtäjä Walter Demel, joka sinnitteli 60/70- luvuilla kansainvälisellä huipulla. Ottakringerin perustuote hyvin kirkas, maltainen, viljaa, ruohoa. Katkeruutta tietysti heikosti. Puhdas, mutta tylsä. Wien, Schwechat Flughafen, Terminal 1, Demel, 25.3.2017.

Dangl Märzen

Märzen on punaisempi, mutta yllättäen hellesiä kevyempi, 4,7%. Ei juuri vaahdonnut. Makeampaa karamellia. Ei juuri muuta, tämäkään ei tuoreelta tunnu. Parasta ennen päättyy kuukauden päästä. Tämä oli olutlaadullisesti turha pikaistunto, mutta bistrossa ihan mukava tunnelma verrattuna vaikkapa edellisillan autioihin baareihin. Wien, Joseph Brot, 25.3.2017.

Dangl Helles

Kuljin viiden päivän aikana monesti ohi rakennustelineiden takana piilottelevasta modernista leipomokahvilasta huomaamatta, että se myy myös craftia. Paikkahan näkyy myös matkalle mukaan tulostamasssani näppärässä Wienin Craft-Bahn-Planissa. Nyt sitten ennen lentokenttäjunaan hyppäämistä pyörähdin sisään. Tosin craftia tarjolla vain yhdestä panimosta. Nuoria naisia paljon. Danglin olut aika neutraali maltainen hell, liikaa hiilihappoa, 4,8%. Pahvia on, tuoreus puuttuu, aavistus katkeruutta. Wien, Joseph Brot, 25.3.2017.

Third Man Museum

On melko harvinaista, että kokonainen museo on omistettu yhdelle elokuvalle. Mutta 1948-49 Wienissä kuvattu The Third Man on kiistatta sellainen elokuva, jolle voitaisiin perustaa useampikin museo. Muistan edelleen kirkkaasti, kun näin leffan ensi kerran 15.10.1983 Oulun mahtavan Rio-teatterin ns. matineanäytöksessä lauantaina klo 16. En tiedä, mikä kopio silloin oli levityksessä, mutta hyvässä kunnossa se oli. Sittemmin olen tietysti elokuvan useasti ja leffan nerokkuus on vain kirkastunut.

Wienin museo on kahden entusiastin Gerhard Strassgschwandtnerin ja Karin Höflerin yksityinen ponnistus. Auki vain lauantai-iltapäivisin, onnekkaasti paluulento Helsinkiin niin myöhään, että ehdin tsekata museon. Gerhard ja Karin itse myymässä lippuja ja kolmeosaisessa museossa osittain avustajien ohjaama kierros. Museo keskittyy sekä leffaan että Wienin sodanjälkeiseen miehitystilanteeseen. Wien oli Berliinin tapaan neljän voittajavallan yhteisessä kontrollissa. Paljon leffajulisteita, valokuvia, taustatarinoita, oikeaa rekvisiittaa ja hieman dramatisoitua elämysjuttua. Leffan armottomalle fanille tietysti timanttista tavaraa kauttaaltaan, vaikka mitään kovin dramaattista ei esillä olekaan.

7Stern Märzen

Ei mikään tyypillinen märzen, vain 5,1% ja punaruskea. Pähkinämaltainen, tulee alt mieleen. Karamellimaltaan makeutta myös, katkeruus hyvin vähäistä. Tämä jäljittelee Anton Dreherin klassista Wiener Lager -tyyliä. Otin vielä lounassession lopuksi osterbockin, vaikka siitä ei blogiin uutta postausta saakaan. Blogisterillakin on välillä oikeus pelkkään nautiskeluolueen. Wien, 7Stern, 25.3.2017.

7Stern Wiener Helles

Taas tutulle paikalleni 7Sternin tiskille keittokattiloiden ääreen. Panimon entry-levelin tuote samea, raikas, maltainen, täyteläinen. Kevyesti katkera. 4,7%, keittomäskäys tosiaan toimii hyvin täällä. Saaz-humalaa, slovakialaisen panimomestari Vlado Sedlakin oma resepti. Wien, 7Stern, 25.3.2017.

Yankee & Kraut Apotheose IPA

Scrappy pieni rokkibaari, soitetaan vanhaa grungea. Hienosti nimetty IPA Baijerin Ingolstadtista, 6,8%. Hapan satulainen tuoksu, joka jatkuu makuun. Aika kuiva nahkainen kuivahedelmäinen ale, jossa heikosti katkeroja. Brettaisuus ehkä pilaantumista, ehkä ei, nämä on aina yhtä vaikeita. Siksi en erityisemmin ole innostunutkaan soureista / funkeista. Vaivautunut tunnelma taas yksinään baarimestarin kanssa. Kaveri yritti jotain juttua virittää, mutta vastailin yksitavuisesti. Ihmetteli oluen mahdollista happamuutta, en jaksanut elaboroida pitemmälle. Hyvin ankeaa baarimeininkiä on tullut vuosien varrella nähtyä, mutta silti aika ainutlaatuinen vierailu kohtuullisen keskeisellä paikalla eurooppalaisessa miljoonakaupungissa perjantaina klo 19. Ei muita asiakkaita, täytynee mennä nurin nopeasti. Sinänsä baarissa ei mitään vikaa , mutta 90-luvun musiikki ja modernimmat oluet eivät ehkä iske wieniläiseen massatajuntaan. Tai edes marginaalitajuntaan. Wien, Scrappy, 24.3.2017.

Bevog Tak

Reinwein pieni savuinen baari. Vain kaksi hanaa, toisesta en saanut selvää, joten  päädyin Bevogin APAan, 5,5%. Hyvin avulias baarihenkilö, joka ei kuitenkaan tiennyt oluista paljonkaan. Sitruksinen tuoksu, maku samoin. Aika puhdas, mallas tukee ja katkerot jatkaa matkaa. Näppärä tapaus. Yksi toinenkin asiakas baarissa, joten ei aivan epäsosiaalista menoa. Wien, Reinwein, 24.3.2017.

Zwettler Saphir Pils

Turvauduin Hawideren pullotarjontaan. Zwettlerin pils 5,3%, hyvin vaalea, siis lähes vedeltä näyttävä, erittäin kirkas. Hyvin ruohoinen, maltainen, viljainen, katkera. Hieman liian lämmintä, mutta tästä löytyi aika nautittava kokonaisuus.  Hedelmääkin ripaus. Katkeruus on pohjoissaksalaista tasoa, ehkä jopa ylikin. Reissun kovin pils ilman muuta, ehkä muutenkin pitkään aikaan. Wien, Hawidere, 24.3.2017.

Collabs Brauwerk Sauer? Lump!

Saavuin Hawidereen tyypilliseen tapaan 10 minuuttia aukeamisajan jälkeen 16:10 ja hämmentävästi paikalla oli nyt jo muitakin. Ehkä perjantai vaikuttaa. Hanalista ankean import-painotteinen, De Moleneita viisi hanaa tap takeoverin jälkeen, vain tämmöisen paikallisen pystyin irrottamaan listalta.  Hyvin kirkas, ei juuri vaahtoa . Hapan tämä on todellakin, intensiivisesti on maitohappobakteeria työnnetty peliin. Vain 3%. Raikasta on, mutta ei tämä ole edellenkään minun käsitys olutnautinnosta. Perusbaari, pitkä L-tiski, sivuilla pöytiä, noin 15 hanaa jenkkityyliin takaseinällä. Sisustustyyli on arviolta länsisaksalaista 70-lukua, varmaankin ironisesti. Wien, Hawidere, 24.3.2017.

Laxenburger Hopfenkeller

Hieman epätoivoiseksi alkoi olutetsintä mennä. Nyt hiljaisella Meidlingin kauppatorilla craft-kioski, jossa hanassa juuri aiemmin päivällä pullossa juotua Brew Agen Dunkle Materielia ja Laxenburgerin kellerbieriä. Pullokauppa tämäkin, hyvin rajattu tarjonta, Itävallan peruscrafteja, sentään muitakin asiakkaita. Epäilyttävän kirkas ulkonäkö oluessa, maku hyvin maltainen, mutta myös tunkkainen, kaikki ei ole kunnossa, katkeroa niukasti. Wien, Malefitz, 24.3.2017.

Steamworks Pale Ale

Metrolla kauas etelään Meidlingiin. Huomasin täältä Beer Store Viennan, jossa oluiden maistelumahdollisuus. Harmittavasti vain yksi hana käytössä, josta tarjolla kanadalaista Steamworks Pale Alea, 5,2%. Mikäpä siinä, mutta join tätä jo paikan päällä 2004 Vancouverissa, oluen varsinainen nimi Signature Pale Ale. Keksinen kevyt pale ale, kevyt katkeruus, brittihedelmäinen. Hyvin pieni kauppa BeerLoversiin verrattuna, paikallisia oluita jonkin verran. Ei muita asiakkaita, ei tietenkään. Vaivautunut tunnelma, totta kai, kun lähdin pois pulloja ostamatta. Mutta näin se menee, eipä näytä ostavan paikallisetkaan. Wien, Beer Store Vienna, 24.3.2017.

Beaver Wandering Aengus

Toinen Beaverin tumma olut jälkiruuaksi, american black ale, 6,2%, Citra, Enigma,  Chinook. Hauska vertailukohta edelliseen, speksit aika samanlaiset. Väri on mustempi, kuohkeampi beige vaahto. Maussa paahteisuutta, luumua, hieman kypsempiä hedelmiä. Katkeruutta tässäkin ihan kivasti. Ei hartsia, hyvä raikkaus, selvästi Joe'ta parempi, muutenkin reissun parempaa antia. Wien, Beaver, 24.3.2017.

Beaver Joe's

Päivällä auki olevia uusia laatuolutpaikkoja jo vaikea löytää, joten paluu Beaveriin. Bacon burger lounaaksi, ei schnitzeliä (onneksi?) tarjolla. Olutlistalle saapunut Joe's black IPA 6,1%. Simcoe, Amarillo, Citra, Centennial. Joe ei ole musta, mutta hyvin tummanruskea. Hieman hartsista hedelmää, edellisestä oluesta tuttua tuhkaisuutta, takamatkalla kevyt katkeruus. Sekavassa sosiaalisessa tilanteessa jäi ottamatta valokuva oluesta. Tiistaina juomani hieman arvoituksellisesti nimetty BBR Zwickl näkyy olleen olutpaavi Hannun ennen matkaa varoittama Beaver (Pabst) Blue Ribbon Zwickl. Ehkä parempi etten juodessa hahmottanut asetelmaa. Wien, Beaver, 24.3.2017.

Brew Age Dunkle Materie

Päädyin kulttuurikahvilassa toiseen pullo-olueen. Wienin ylpeydeltä black IPAa, 6,9%. Hyvin paahteinen, hedelmät aika taustalla. Tupakkaa, tuhkaa, hieman ehkä savuakin, hyvin kuiva. 16,8 plato. Amarillo, Cascade, Columbus, 65 IBU. Pullotettu 1.12.16, hedelmäaromit jo karisseet. Katkeroa on todellakin havaittavissa, nautittava olut joka tapauksessa. Brew Age on näköjään ainakin Wienissä ykköstekijä craft-sarjassa. Bevog saattaa haastaa Itävallan tasolla. Wien, Statt-Beisl in WUK, 24.3.2017.

Schleppe Imperial IPA

Viimeinen kokonainen päivä Wienissä, edelleen pilvinen koleahko päivä. Matthias Sindelarin hauta eteläisellä kalmistolla oli mielessä pyhiinvaelluskohteena, mutta en ollut nyt oikein sopivassa fiiliksessä. Ostin kengät, haahuilin epämääräisesti ja sitten suuntasin keskustan pohjoispuolelle. Jonkinlainen kulttuurikeskuksen kahvilabaari, erikoistunut craft-oluisiin. Perusbaari, tupakkaa leijailee ilmassa, kohtuullisen iso sali kuitenkin. Hanasta Piestinger Schneeberglandbier oli loppunut, joten turvauduin pullolistaan, jossa lähinnä importteja. Löytyi kuitenkin Schleppen DIPA Kärntenistä, 8,2%. Hyvin kirkas kaunis meripihkainen. Belgiestereitä, kuivattuja hedelmiä, maltainen pohja taustalla. Erittäin kuiva olut, kuin jokin vahvabelgi dubbelin ja Tripelin väliltä. Jälkimakuakin on, kohtuullinen takapaino. Olin ensimmäinen asiakas, totta kai. Paikalle tuli kyllä sitten muitakin. Baarimestari ihmetteli belgivaikutelmiani, ei niitä näy nettiarvioissakaan (joita on vähän), joten ehkä kuvittelin vain. Mutta ei tämä mikään tyypillinen DIPA ole. Wien, Statt-Beisl in WUK, 24.3.2017.

Brew Age Hopfenauflauf

Brew Agen tupla-IPA säväytti Fassldipplerissa, nyt kauppalöytönä saman valmistajan pale ale, 5,4%, 12,6 platoa. Pullossa hyvin informaatiota, pullotettu 26.01.2017, ei siis enää kovin tuore. Chinook, Centennial, Citra. Vain 35 IBU, ikävä kyllä. Netin mukaan Gusswerkilla tehtyä.

Raikas trooppishedelmäinen odööri, mutta ehkä tuoreempana olisi ollut aromaattisempi.  Maku on pehmeän kiivinen, persikkainen, mutta mallaskin komppaa. Hiilihapot maltillisia, katkeruuskin on mukana, mutta ei edes maltillisesti, se osa jää vajaaksi. Ehkä humalien perusteella sitrusta olisi voinut odottaa enemmän, Chinookin pihkaisuus on kyllä mukana. Kunnon olutta, mutta odotin nyt enemmän. Kuvassa taustalla muuten BeerLovers-kaupasta saamani Wienin Hop Spots -kartta, craft beer cityguide. Mukana useita baareja, jotka eivät kunnolla ole nousseet esille nettilähteistä. Pitää vielä tänään muutama tsekata. Ostopaikka Wien, Landstrasser Hauptstrasse Interspar.

Zeux IPA

Kängaruh näyttää ulospäin perusbrittipubilta. Sisällä hämärä modernimpi tunnelma, puolikaaren muotoinen tiski, jossa ei tuoleja. Jengiä paljon, kaikki pöydät varattuja. Tämä on craft-oluteksploorerin kohtalo. Joko kyhjötät yksinään tyhjässä ravintolassa tai sitten nojailet seinään muiden istuessa mukavasti pöydissä romanttisen kynttilänvalon loisteessa. Mutta hienosti täällä sentään pystyi tilaamaan seisomapaikallekin juotavaa. Seitsemän hanaa, hillitön pullovalikoima lähinnä Belgiasta. Zeux kirkas, kultainen, 6,9%. Belgihiivainen, pihkaa, hedelmää, katkeruuttakin, kyllä tämä belgi-IPAn raameihin mahtuu. Selvää satulaa maussa, ehkä siis brettaakin seassa.  Collabsin tapaan Zeux wieniläinen kiertolainen, tämä pantu Markus Führerin (sic!) panimossa Niederösterreichissa. Wien, Kängaruh, 23.3.2017.