Suomalaispanimot ovat taas innostuneet lähettämään näytteitä bloggaajille tiheään tahtiin. Melko pitkään jätin vastaamatta tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin, mutta viime aikoina olutta rahtaavat kuriirifirmat ovat soitelleet säännöllisesti. Pyynikki lähetti viime viikolla näytteitä minulle ensimmäisen kerran ja puhtaalla tuurilla pääsin vastaanottamaan lähetyksen, kun satuin olemaan lounaalla lähellä asuinpaikkaani. Täytynee ehdottaa taloyhtiön hallitukselle vastaanottovirkailijan palkkaamista, jotta tarjolla käyvät olutkuormat saadaan paremmalla prosentilla pelastettua tuulen suojaan.
Pyynikin lähetyksessä oli mukana ennestään tutut ja hyväksi havaitut Ruby Jazz ja Black IPA, joten niistä ei nyt sen enempää. Kolmas pullo sitten uusi tuttavuus, bourbon-tynnyrissä kypsynyt imperial stout. Hyvin vahva, 13%. Alaotsikkona maininta white american oak. Nettikeskustelujen perusteella kyseessä on Heaven Hill -tislaamon tynnyrit, valmistuksessa käytetty solera-menetelmää, eli sekoitettu erilaisia aikoja tynnyrissä viettäneitä oluita. Liikkeellä on ilmeisesti erilaisia versioita, mutta pullosta ei selviä käytettyjen sekoitusten ikä. Kun olut on näin vahva, on jopa epäilty, että sekaan on hujautettu itse viskiäkin. Alkoholia toki imeytyy mukaan tammestakin.
Tuoksu on hyvin vaniljainen ja soijainen. Maku noudattaa samaa aistimusta, makeaa vaniljaa huikeasti, paahteisuus peittyy aika perusteellisesti. Kuivattua hedelmää suutuntumassa, todellakin bourbonin ominaisuudet harvinaisen voimakkaasti mukana. Monien tynnyrikypsytettyjen oluiden puumaisuus ei erityisen selvästi esillä. Jälkimaku on onneksi huomattavasti kuivempi kuin etupurenta, se pelastaa paljon, koska takavuosina kyllästyin pahasti yltiömakeisiin imperial stouteihin. Bourbonin maku ei ole epämiellyttävä, kyllä tämä on varteenotettava vaihtoehto kumppaniksi takkatulen ääreen filosofiseen pohdiskeluun.
Liian ohut, muuten hyvä.
VastaaPoista