Mike Hodges: Get Carter

Newcastle upon Tynen vierailun lähestyessä fiilistelyä kaupungin kuuluisimman leffan parissa. Mike Hodgesin debyyttileffa filmatisoi tuoreeltaan 1971 Ted Lewisin erinomaisen pulp-romaanin Jack's Return Home. Romaanissa päähenkilö palaa Lontoosta kotikaupunkiinsa Lincolnshiren Scunthorpeen, mutta elokuvassa mentiin pohjoisemmaksi. Tämä saattaa olla brittiläisen rikosleffan suurin huipentuma The Third Manin jälkeen ja eipä kovin varteenotettavia contendereita ole myöhemminkään nähty. DVD-kopio ei ole erityisen terävä, mutta eihän tässä missään Kalifornian kirkkaassa auringonpaisteessa kuljeta, vaikka nimiroolin vetävä Michael Caine junassa lukeekin Raymond Chandlerin Los Angeles -romaania Farewell My Lovely. Hodgesin ote ei ole realistinen, pikemmin makaaberin groteskin naturalistinen, Koillis-Englannin karua miljöötä ei arastella millään tavalla. Eleetön Caine on ehkä elämänsä roolissa etsiessään veljensä kuolemasta vastuullisia. Jazzahtava musiikki kantaa tapahtumia, eroottista sisältöä on poikkeuksellisen paljon, Britt Eklandin pienehköön rooliin huipentuen. Paikallisväri on vahvaa, varsinkin loppuratkaisussa Pohjanmeren rannalla. Juuri luettuani Hunter Daviesin Tottenham-eepoksen The Glory Game huomio kiinnittyy pääroiston nimeen Cyril Kinnear. Elokuvan valmistumisaikaan Tottenhamin laitapakkeina vaikuttivat Joe Kinnear ja Cyril Knowles. Ehkä sattumaa, ehkä ei. Caine siirtyy Newcastlen rautatieasemalle saavuttuaan lähistön pubiin ja tilaa "pint of bitter, in a thin glass". Tämä baari on ilmeisesti edelleen olemassa ja tarkoitus on tsekata se toukokuussa.