Neljännessä Jan Fabel -romaanissaan Craig Russell vaihtaa yllättäen näyttämöä. Päähenkilöt ovat edelleen hampurilaiset poliisit Fabel ja Maria Klee, mutta miljöö on Köln. Hampurin protestanttinen pidättyvyys vaihtuu Reininmaan katolisen alueen estottomuuteen ja romaanin tapahtumat huipentuvat Kölnin karnevaaliin ennen paastonaikaa. Olen kuullut Kölnin karnevaalista aiemminkin, mutta en niin perusteellisesti kuin tässä romaanissa. Hommahan näyttää muistuttavan New Orleansin Mardi Gras -meininkiä. Russell taustoittaa romaanejaan kauas historiaan ja tällä kertaa karuna teemana on ihmissyönti kautta vuosisatojen. Tuttuun tyyliin Ukraina on taas keitossa mukana ja kannibalismin kautta viitataan lyhyesti Holodomoriin, Stalinin järjestämään Ukrainan kansanmurhaan 1930-luvun alussa. Tarina jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä Eternal-romaanissa jäätiin. Fabel tekee lähtöä poliisiuraltaan ja häiriintynyt Klee jatkaa henkilökohtaista kostoretkeään saatanallista ukrainalaista gangsteria Vasyl Vitrenkoa kohtaan. Kölnin miljöökuvaus on varsin täyteläistä, mutta aivan samanlaiseen intensiivisyyteen kuin Hampurin kohdalla Russell ei yllä. Aiemmin Jeveriä kiskonut friisiläinen Fabel kokeilee nyt kölschiä. Gaffel mainitaan merkeistä ja ilmeisesti Fabel käy katedraalin kupeessa Früh am Domin panimoravintolassa. Juoni kulkee sutjakkaasti, Russellilla alkaa olla jo rutiinia, mutta ehkä tehokeinot ovat jo hieman tuttuja. Lievä ylikypsyyden vaikutelma leijuu mukana, aivan Eternalin tasoa Russell ei nyt tavoita. Erittäin nautinnollinen lukukokemus silti jälleen ja jatkoa on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti