Yksi elokuvahistorian parhaista vakoiluelokuvista, ehdin katsoa tämän leffan usein ennen kuin aloin lopulta tiedostaa, kuinka lähellä todellisia tapahtumia tässä liikutaan. Suomalainen nimi Operaatio Cicero on parempi, koska elokuva perustuu sennimiseen saksalaiseen kirjaan, tekijänä Cicero-vakoojan saksalainen kontakti L.C. Moyzich. Jenkkileffan nimi vaihdettiin, kun valmistusaikaan Chicagon Cicero-lähiössä mellakoitiin 1952. Päähenkilö oli todellisuudessa albanialaissyntyinen Elyesa Bazna, myös hänen nimensä vaihdettiin elokuvaan. Muitakin vapauksia käytettiin, mutta Michael Wilsonin sovittama lopputulos oli silti kiehtova. Mankiewicz oli hieman liian varovainen ja kirjallinen ohjaajaurallaan, mutta tähän kontekstiin hänen erityispiirteensä sopivat hyvin. James Mason on yhdessä uransa parhaassa roolissaan. Äskettäin 100 vuotta täyttänyt Danielle Darrieux tuo hehkeää glamouria ja kohtalokkuutta elokuvaan, hänellä ei ollut todellista esikuvaa tarinassa, mutta mitäpä siitä. Kyseessä Britannian suurlähetystössä puolueettomassa Turkissa maaliskuussa 1944 toimiva agentti, joka myy tietoja Saksalle. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Ankaraan, jännittävimmät osat Istanbuliin ja ironinen loppuhuipennus Rio de Janeiroon. Bernard Herrmannin musiikki tuo Hitchcock-suspensea hillittyyn atmosfääriin. Danielle Darrieux juo mieluummin paikallista olutta, varmaan Efesiä, kuin shamppanjaa cocktail-kutsuilla. Kuvaus on hyvin noirmaista, selviä The Third Man -vaikutteita myös havaittavissa. Koko elokuva on puhdasta nautintoa, loppufiilis lähestyy John Hustonin / B.Travenin The Treasure of the Sierra Madren tunnelmia. Baznan kohtalo muistutti loppupeleissä Richard Sorgea. Stalin ei uskonut Sorgen vakoilutietoja Operaatio Barbarossasta, samoin Kaltenbrunner ja Hitler jättivät Baznan tiedot Operaatio Overlordista huomioimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti