Lokakuussa 2001 matkustin junalla Düsseldorfista lyhyen matkan Kölniin. Asemalla ällistelin isoa kirkkoa ja menin juomaan kölschiä Früh am Domiin. Olin juonut kölschiä aiemmin Suomessa enkä erityisemmin tykännyt. Früh'n pienistä sylinterilaseista tarjoiltu kölsch oli aivan toisenlaista, tuntui parhaalta koskaan maistamaltani oluelta. Se oli hämmentävää, koska edellisenä iltana Düsseldorfissa olin arvioinut Füchschenin altbieriä samaan tapaan. Reissu tuli muutama viikko sitten mieleen, kun luin Craig Russellin romaanin päähenkilön juovan kölschiä samassa paikassa. Kun sitten Kajaanin Alkossa satuin näkemään Früh-pullon, en pystynyt ohittamaan sitä.
Früh Kölschiä join hanasta viimeksi viitisen vuotta sitten Oulussa, nyt ehkä ensikokeilu pulloversiosta. Kaunis kirkas kultainen olut. Tuoksu on kirpeän hedelmäinen ja samalla maltainen. Maussa mallas enemmän esillä, hiilihappoa on runsaasti. Hieman paperista tunkkaisuutta havaittavissa, olut ei ole erityisen raikkaan tuntuinen. Kölsch on niitä oluttyylejä, jotka eivät matkusta. Siitä ei saa oikeaa kuvaa ilman matkustamista Kölniin. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
Le chameau voyage sans boire. Et moi, je bois sans voyager. Apollinaire.
VastaaPoista