Suomen suurin ja kaunein olutfestivaali Helsingin Rautatientorilla avautui suosiollisessa säässä ja entistäkin suurempana, koko tori nyt viritettynä pienpanimo-oluiden palvonnalle. Tuttu meininki, hakeuduin aluksi pienosakkuuspanimoni Sonnisaaren aiemmin kokeilemattomien oluiden ääreen. Kölner Citra on hauskasti päivitetty resepti Timo Kanniaisen kotiolutajoilta, pääsin neljä vuotta sitten sitä jo silloin kokeilemaan. Varsin samantyyppinen, ei erityisemmin muistuta perinteisiä kölschejä, mutta herukkaisen hedelmäisessä oluessa mukava sessio-olutfiilis. Toinen Sonnisaaren uutuus klassinen baijerilainen weizen Eisenhoden, 5,3%. Yllättävän banaaninen, makeahko, lievästi pippurinen, puhdas. Olen edelleen tyytyväinen Sonnisaaren toimintaan.
New England IPA, samea mehumainen vähäkatkeroinen IPA on odotetusti kesän hittityyli Suomessakin. Tsekkasin useampaa yksilöä festivaalin monimuotoisten sosiaalisten tilanteiden hulinoissa. Suomenlinnan ja Donut Islandin yhteistyö Greetings From Hazy Isles (6,2%) oli hyvin mehuinen, mutta yllättäen rutkasti katkerakin. Olisi silti voinut olla pehmeämpi. Sarjan ykköseksi varmaan kohosi saman Mika Oksasen Donut Islandin kotikentällä Hiisissä virittämä I Hop It's Not a Problem #3. Appelsiini, greippi, mango ja ananas nivoutuivat hyvin yhteen ja Mika oli lopulta kiinnittänyt peräkärrynkin mukaan, jälkimaussa riittävästi katkeroa. Makun Jussi Tamminen totesi heti kättelyssä, että heidän veljessarjalainen Lauri Juicy IPA ei sisällä peräkärryä. Näin olikin, mutta hyvin miellyttävä tuote sekin. Maistilan Hobsession 2 oli muita kevyempi tapaus ja siinä kalkkisuus peitti hedelmäisyyttä sivuun.
Honkavuoren tupla-IPA 694 (kaksi kertaa Kolin korkeus) herätti hörhöpöydässä niin paljon huomiota, että nuuhkaisin tuotetta, aika hämmentävää hiivaleivän puistattavuutta. Myös Suomenlinnan sahti jäi haistelun asteelle, vaikutti pahasti kontaminoituneelta. Päivän mahdollisesti vaikuttavin olut oli Bryggeri Helsingin kellerbier Tjugo, joka on tehty helsinkiläisen olutseuran Sällskapet Ölarne 20-vuotisjuhliin. Äärimmäisen intensiivinen maltainen olut, mitään aivan vastaavaa en muista koskaan juoneeni, toimi silti hyvin nautittavasti. Saman panimon Donut Island -yhteistyö Romanov, vahva marjainen red ale ei taas iskenyt yhtään, liuotinmainen tuoksu ei parantunut perusmarjaisessa lievästi happamassa maussa. Bryggerin Saaz Pilsner jäi vähäiselle huomiolle sosiaalisessa tilanteessa, mallasvoittoinen puhdas olut. Mathildedalin kirkas Citra-APA Tori oli hyvin raikkaan hedelmäinen, päivän parhaita. Päivän ainoa berliiniläinen Pikkulinnun tiskiltä, Brlo-panimon German Pils, 7%, mallasta, pihkaa ja katkeroa, mutta ei mitenkään omaperäisesti. Viidessä tunnissa ei enempää ehtinyt, jatkossa toivottavasti lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti