The Night of the Hunter on niitä elokuvaklassikkoja, joista luin 1980-luvun alussa pitkiä tarinoita ja kehitin kiihkeän katsomishimon. Tämä 1955 valmistunut näyttelijä Laughtonin ainoa ohjaustyö vältteli minua todella pitkään, näin sen ensimmäisen kerran vasta joskus vuosituhannen vaihteessa. Kuten usein käy, katsomiskokemus oli sitten reipas pettymys. Luulin elokuvan olevan klassinen film noir, Double Indemnityn tai Out of the Pastin kaltainen tyylin perusteos. Elokuva onkin aivan erilainen, vaikka Stanley Cortezin kuvaus on hyvin noirmaista. Tämä on synkkä goottilainen satu, Grimmin veljesten hyytävimpien tarinoiden tapaan. Ja todella hyytävä tämä on. Näin vasta nyt elokuvan toisen kerran ja Robert Mitchum on todella niljakas saarnamiehenä helvetistä. Mutta en nytkään innostunut elokuvasta. Tämä on selvästi merkkiteos, mutta en tykkää tällaisista elokuvista. Lasten näkökulma ja uskonnollinen kiihkoilu hallitsevat elokuvaa, kumpikaan ei ole minusta kiinnostavaa. Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun pula-aikaan Ohio-joen rannoille West Virginiaan, USA:n alikehittyneimmille seuduille. Alun ilmakuvat joen rannoista ovat todella vaikuttavia ja realistinen rikoselokuva olisi näppärä sijoittaa näihin maisemiin. Mutta sellainen tämä ei siis todellakaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti