Fritz Lang: Cloak and Dagger

Kurvasin Melvillen leffasta vessan kautta takaisin Orionin saliin. En muista nähneeni ennen tätä Langin vakoilutrilleriä, mutta voin olla väärässä. Kopiossa ranskankieliset tekstit, joten ei kopioita näytä Suomessa liikkuvan, viimeisin televisioesityskin tammikuulta 1963. Valmistunut 1946, glorifioi tuoreeltaan CIA-edeltäjä OSS:n saavutuksia, sodan lopputuloksen jälkiviisauden kautta. Alkupuoli todella tiivistä tiheää jännityselokuvaa, selvästi Hollywoodin lavasteissa kuvattuna, mutta silti Pyreneet, Sveitsi ja Pohjois-Italia elävät hyvin taustalla. Gary Cooperista en ole koskaan tykännyt ja Mauno Koivisto -ote ei nytkään vakuuta. Atomipommin kilpajuoksukehittelyyn juoni rakentuu, mutta puhtaasti toiminnallisesti asiaa lähestytään. Lang oli tässä leipälajissaan, kaikki toimii hienosti. Cooperin ja italialaista vastarintatyttöä esittävän saksalaisen Lilli Palmerin kankea romanssi syö kyllä jälkipuoliskolla tehoja elokuvasta, ilman sitä olisi päästy parempaan suoritukseen tai homma olisi pitänyt kääntää puhtaasti pornovariaatioksi, ei tietenkään mahdollista klassisessa Hollywoodissa. Odotuksia parempi leffa kuitenkin oli, kopiokin erinomainen.