George V. Higgins oli alusta asti tunnettu äärimmäisen realistisesta dialogistaan, joka kattoi suurimman osan romaanien tekstistä. Vuonna 1993 George V. Higgins oli päässyt tässä teoksessaan asteelle, jossa mitään muuta romaanissa ei olekaan kuin dialogia. Bomber's Law tuntuu lähes parodialta Higginsin tyylistä, nimikin on samantyyppinen kuin Cogan's Trade ja The Digger's Game -mestariteoksissa. Melkein koko romaani koostuu kahden bostonilaisen poliisin keskustelusta heidän varjostaessaan epäiltyä palkkamurhaajaa. Dialogissa rönsyillään moneen suuntaan, mutta itse tarina ei etene ollenkaan. Vasta lopussa viimeisillä 20 sivulla lukijalle paljastetaan olennaisia taustatietoja ja juonikin nytkähtää eteenpäin. Luin tätä romaania pitkän ajan aikana pienissä pätkissä ja ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Ehkä Higginsin tyyli meni lopussa ylikypsäksi, vuoden 1989 Trust toimi vielä hienosti, mutta sen jälkeen oli vaisumpaa. Bomber's Law'ta myöhäisempiä teoksia en ole vielä lukenut. Ei tämä huono romaani ole, mutta Higgins kikkailee liikaa ajattelematta lukijan nautintoa. Loppu on taitava, mutta se ei tällä kertaa riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti