Jean-Pierre Melville: Un Flic

Yllättäen Jean-Pierre Melvillen viimeiseksi elokuvaksi 1972 jääneen Yön sudet -suomenkielistä nimeä kantavan leffan näin luultavasti tv:stä joskus 1970-luvun lopulla. Sittemmin olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja VHS/DVD-muodossa. Elokuva on tuntunut varsin pienimuotoiselta Melvillen järisyttäviin mestariteoksiin Le deuxième souffle tai Le cercle rouge verrattuna. Samanlaista tiheyttä kuin Melvillen ehkä suurimmassa teoksessa Le Samourai tässä ei ole. Nyt sitten ensikokemus suurelta kankaalta Orionissa. Kopio varsin kulunut, mutta silti täysin katselukunnossa. Kyllähän leffa nyt kolahti kunnolla, ilahduttavasti jengiäkin paljon paikalla. Elokuvan juoni on varsin ohut, kaikki oikeastaan rakentuu kahden pitkän ryöstökohtauksen ympärille. Ensin neljä keski-ikäistä miestä heistaa pankin myrskyävän Atlantin rannalla. Toinen reaaliaikaisesti kuvattu ryöstö toteutetaan liikkuvassa junassa helikopterin kautta. Melvillen rituaalisuus lähestyy tässä elokuvassa parodiaa. Le cercle rougen Yves Montandia monin tavoin tässä kopioiva Richard Crenna kampaa tukkaansa jopa kaksi kertaa junan vessassa laskeuduttuaan helikopterista junaan. Alain Delon jää poliisina selvästi sivurooliin ja hohtavaa paksua vaaleaa tukkaansa esittelevä Catherine Deneuve jää oikeastaan koristeeksi, Melville ei ollut tunnettu naisten korostajana. Homoerotiikkaakin Delonin ja Crennan suhteessa on nähty, miksipä ei, mutta tuskin se Melvilleä kiinnosti. 59-vuotiaana työttömäksi jäänyt pankinjohtaja ryhtyy vaimonsa tietämättä epätoivoissaan pankinryöstäjäksi, tämä on poikkeuksellisen ajankohtainen teema edelleen. Ei Un Flic vieläkään nouse Melvillen parhaiden joukkoon, mutta onhan tämä silti todella pysäyttävän täräyttävä teos, mitään vastaavaa ei monista yrittäjistä huolimatta ole nähty Melvillen kuoleman jälkeen.