maanantai 23. lokakuuta 2017

Sessio #1: Keskiolut ja vapaus

Tämä kirjoitus on osa ensimmäistä suomalaisten olutblogien Sessio-kirjoitussarjaa, jossa aiheena on keskiolut. Jouni Koskisen virittämästä kuviosta tarkemmin hänen Tuopillinen-blogissaan.
 
Keskiolut vapautui 1.1.1969. Olin kuusivuotias ja muistan tapahtuman varsin hyvin. Asuin silloin Kajaanin ja Oulun välillä Vaalassa pienessä kylässä, jossa oli kuitenkin kilometrin säteellä neljä sekatavarakauppaa. Viiden kilometrin säteellä löytyi kaksi lisää. Lähin Alko oli Kajaanissa 78 km päässä ja autoja ei ollut läheskään kaikilla, isäntämiehet huristelivat mopoilla asioilleen. Itseäni ei keskioluen vapautuminen varsinaisesti kiinnostanut, mutta muistan vanhempien ihmisten puhuneen asiasta innostuneesti. Kyläraitti muuttui ainakin niin, että ojanpientareilta ja oikeastaan mistä tahansa alkoi löytyä huomattavasti tyhjiä olutpulloja. Niistä sai taskurahaa palauttamalla pullot kauppaan. Raha tuo vapautta ja seuraavina vuosina kustansin mm. sarjakuvaostokseni keräämilläni olutpulloilla. Keskioluen vapautus maaseudulla hyödytti siis minuakin. Angloamerikkalainen kulttuuri, josta olin kiinnostunut pienestä pitäen, alkoi laajentaa maailmankuvaani oluen avustuksella. Keskiolut siis räjäytti tajuntani. Mitään häiriökäyttäytymistä tai muuta ongelmaa en henkilökohtaisesti huomannut. Tiesin kyllä, että kylällä oli miehiä, jotka syrjäytyivät rapajuopoiksi keskiolutta juomalla. Joskus näin näiden herrojen kuljettavan runsaita olutmääriä. Kaikki olivat miehiä, naiset eivät olleet juoppoja.
 
Vuosi 1969 merkitsi itselleni myös suurempaa muutosta ja valitettavasti kyseessä oli vapauden menettäminen. Aloitin koulunkäynnin syyskuun alussa 1969. Jonnet ei muista, mutta silloin koulu tosiaan alkoi vasta syyskuun alussa. Tosin koulua oli myös lauantaisin, vain yhtenä lauantaina kuukaudessa oli vapaata, ns. lupapäivä. Kesä 1969 oli siis viimeinen vapauden kesä. Se on jäänyt hyvin mieleen muutenkin kuin heinäkuun lopun ensimmäisestä kuulennosta, joka oli valtava mediatapahtuma Suomen maaseudullakin. 1985 julkaistu kanadalaisen Bryan Adamsin puhkisoitettu hitti Summer Of '69 on itselleni hyvin läheinen musiikkiesitys, pystyn samaistumaan täysin sen sanomaan:
 
"Oh, when I look back now
That summer seemed to last forever
And if I had the choice
Yeah, I'd always wanna be there
Those were the best days of my life"
 

Seuraavan kerran keskiolut astui merkittävämmin elämääni noin 20 vuotta myöhemmin 1980-luvun viime hetkillä. Aloin tykätä vaalean lager-oluen mausta vasta noin 1986-87, sitä ennen olin paneutunut perusteellisemmin viskeihin. Kyseessä oli Oulun edullisissa opiskelijabaareissa, varsinkin Rattorilupilla, tarjoiltava hanaolut. Se oli nelosolutta niin kuin kaikissa muissakin ravintoloissa, keskiolutta myytiin vain kaupoissa ja sitä pidettiin vähempiarvoisena. Tällainen käytäntö oli käsittääkseni jatkunut jo varsin pitkään. Sitten yllättäen keskiolutta alkoi ilmaantua baarien hanoihin, viimeistään se yleistyi 90-luvun puolella suuren laman alettua. Rattorilupi sulkeutui, itsekin muutin Raaheen 1988, mutta kävin säännöllisesti Oulussa viikonloppuisin. Jonkinlainen vakiopaikkani vuosikymmenen vaihteessa oli Letkunpuiston kulmassa sijainnut Madison-baari. Keskiolut oli hieman halvempaa, mutta monien mielestä se myös maistui paremmalta. Henkilökohtaisesti arvostin keskioluen sessioitavuutta, sitä pystyi juomaan pitemmän aikaa päihtymättä liikaa, silloin oli ainakin itselläni tapana istua samassa baarissa useita tunteja. Keskioluen baarisuosio oli valtakunnallinen ilmiö ja ehkä ensimmäinen tapaus, jossa ihmiset näennäisen vapaaehtoisesti siirtyivät juomaan kevyempää juomaa.
 
Tässä vaiheessa olin jo matkustellut ulkomailla ja kokeillut erityylisiä oluita. Keskiolut ei enää kiinnostanut, virallisesti se hävisikin oluiden veroluokkien poistuttua. Vapaus-teema palasi etualalle Suomen liittyessä Euroopan unioniin 1995. Pidin itsestäänselvänä Alkon häviämistä, nyt ulkomaalaisia mielenkiintoisia vahvoja oluita saisi kulmakaupoistakin. Toisin kävi. Omaa henkilökohtaista etuaan häikäilemättömästi ajavat virkamiehet ja poliitikot pönkittivät Alkon monopolia ja onnistuivat sumuttamaan riittävästi rivikansanedustajia, mediaa ja tavallisia ihmisiäkin, jotta vapaus ei koittanut. Asemasota on nyt jatkunut täysin samoilla rintamalinjoilla yli 20 vuotta. Vapautetusta keskioluesta on tullut vankila, jossa mielenkiintoiset oluet pidetään mahdollisimman hankalasti ihmisten saatavilla. Tilanne on tämä, vaikka näitä mielenkiintoisia vahvempia oluita tekevät nyt suomalaisetkin panimot. En usko, että keskiolut saa vahvempia seuralaisia elinaikanani.
 
Mitä tulee henkilökohtaisen vapauden menettämiseen koulunkäynnin myötä, niin tilanne on myös siellä ennallaan. Englantilainen The Godfathers kiteytti ihmiselämän kulun 1988 jo kappaleensa nimessä: Birth, School, Work, Death. Itse siirryin koulusta armeijan ja yliopiston kautta työelämään, jossa edelleen olen. Jonkinlainen vapaus on ehkä koittamassa 10 vuoden päästä, koska nykytilanteen mukaan pääsen silloin eläkkeelle. Mutta en ole enää sinisilmäinen, tilanteet muuttuvat. Enkä ole varma, haluanko eläkkeelle. Olen sisäistänyt vapauden menettämisen, en ehkä halua sitä takaisin. Mitä 1969 tapahtui, se pysyy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti