Hieman omituinen viskimaistelu, Teerenpelin kolme viskiä paritettu Jarkko Nikkasen edustaman Edringtonin viskien kanssa, käytännössä Highland Parkin ja Bowmoren tuotteiden. Ei ensikuulemalta kovin mielenkiintoinen, mutta hintana VYSsin jäsenille vain 20 euroa, muille 25. Kiinnostus heräsi, kun mukana näytti olevan viisi ennenkokeilematonta viskiä. Silti tulin täysin ilman ennakko-odotuksia tapahtumaan ja yllätyin rankasti. Jengiä oli aika paljon, tasting järjestettiin Kampin Teerenpelin kakkoskerroksessa varsin intiimissä tunnelmassa. Nikkasen sparraajana Teerenpelin Jari Mämmi.
Ensimmäisenä maistoon Teerenpelin Suomi 100 -viski, 5200 pulloa, suomalaista savustettua ohramallasta, joka oli päässyt pesemättömänä ulos Viking Maltilta. Ei siis enää toistettavissa. Bourbonissa ja sherryssä kypsytetty noin viisi vuotta, viineistely Pedro Ximenez -tynnyreissä. Tuoksussa savua selvästi, 43%. Maussa hennommin, enemmän tervaleijonaa, aika lyhyt maku Ei Islay-tason savuisuutta, mutta selvästi kuitenkin. Pullon hinta noin 80 euroa. Vastaparina Highland Park Juhlaviski, tämäkin siis Suomen 100-vuotisjuhliin suunnattu single cask-pullote, 636 pulloa. Eurooppalaisessa pienessä sherrytynnyrissä kypsytetty, lievästi savua, 59%. Makeaa, alkoholia, hedelmää, intensiivinen. Sopivasti 100 euroa pullo.
Seuraavaksi eksklusiivista kamaa, ei myynnissä, näyte Teerenpelin tynnyreistä. Luulin etukäteen, että kyseessä Kyrön ja HDC:n tapaan tisleitä, jotka eivät vielä viskiä, mutta tämä olikin 10-vuotias täysiverinen viski. Sherry cask, pieni 100 litran tynnyri, josta jo hämmentävästi haihtunut yli 50%. Kuulostaa uskomattomalta, mutta varasto-olosuhteet ongelmallisia Lahdessa. Marjainen tuoksu, peräti 64,7%, taas Pedro Ximenez -tynnyri, alkoholi ei tunnu, mutta tammen osuus maussa nyt selvempi. Hyvin miellyttävä. Tämän hämmästyttävän viskin pariksi Nikkanen tarjosi upouutta Highland Parkin Sydäntalvea, 99 euroa, 576 pulloa, 61,3%, 15 years. Valkoista jenkkitammea, hyvin pehmeä, tasapainoinen ja karamellinen.
Teerenpeli kolmas viski oli Laphroaigin quarter caskissa kahdeksan vuotta kypsytetty turvesavuton viski, joka sai mahdollisen savuisuutensa siis vain Laphroaig-puusta. Vahvuus hämmentävästi 71,4%, ehkä vahvin koskaan juomani viski. Ei kunnolla tuoksua, hyvin hillitty kuiva maku, tästäkin jo puolet häipynyt enkelien puolelle. Bourbon-tynnyri siis, kieltämättä raikkaus korostuu, kun siirrytään eroon sherry-painolastista. Tuoksussa ei siis savua, mutta makuun sitä oli hienoinen siivu siirtynyt. Nikkanen jäi tässä nyt alakynteen, vaikka vastine sinänsä looginen, tuttu Bowmore Tempest, tässäkin bourbon-tynnyri., 10v, 54,9%. Hienostunut tuoksu, puuta ja salmiakkia, miellyttävä.
Nyt oli kyllä huikea teisting, yllätti todella positiivisesti. Hintalaatusuhde täysin ennenkokematon, täytyy onnitella itseäni, että onnistuin tämän bongaamaan. Ensi kertaa Teerenpelin viskit vakuuttivat, nyt kun aikaa alkaa kulua, tynnyreistä alkaa lopulta valmistumaan mielenkiintoista kamaa. Nikkanen ei kuulemma etukäteen tiennyt tarpeeksi Teerenpelin tynnyrinäytteiden ominaisuuksia, joten hän joutui vastineillaan hieman alakynteen. Kaikissa liemissä keitetty viskipäällikkö otti kuitenkin tilanteen tyynesti ja revanssitilaisuuskin on kuulemma tulossa, silloin Lahdessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti