Fellinin elokuvista ensinäkemällä kolahti kovimpaa La Dolce Vita, mutta ohjaajan kestävimmäksi teokseksi on vakiintunut useammilla katsomisilla tämä kolme vuotta myöhemmin 1963 valmistunut Otto e mezzo. Tässä Fellini lopulta päästi irti perinteisestä juonielokuvasta ja loi samantien lähes täydellisen esimerkin unenomaisesta kaoottisesta absurdista elokuvasta, jossa kaikki tuntuu kuitenkin merkitykselliseltä ja kokonaisuus on hämmästyttävän ehyt. Numero viittaa miehen uraan, tämä oli yhdeksäs ohjaus, joista ensimmäinen oli kollaboraatio Lattuadan kanssa. Päähenkilö on Marcello Mastroiannin esittämä 43-vuotias (Fellini syntyi 1920) elokuvaohjaaja Guido Anselmi, joten omaelämäkerrallisuutta ei tarvitse sen enempää pohdiskella.
Tämä on yksi suurimmista metaelokuvista, vaikka näennäisesti elokuvaa ei tunnuta saavan aikaiseksi. Naisia on lukematon määrä, päähenkilön elämä tuntuu pyörivän heidän ympärillään, tai naiset pyörittävät häntä. Claudia Cardinale tietysti erottuu tästäkin joukosta, mutta vaikuttavaa jälkeä esittää mm. nyttemmin hieman unohtunut Anouk Aimée ohjaajan rankkaan paikkaan joutuneena vaimona. Joukossa mukana mm. Mario Bavan kauhutähti Barbara Steele ja Casablancan ikimuistoinen Madeleine LeBeau 20 vuotta myöhemmin lähes yhtä vähän palkitsevassa roolissa. Fellini onnistui myöhemmin erinomaisesti mm. Amarcordissa, mutta samanlaista virtuoositeettia kuin tässä ei enää syntynyt. Nautinnollisempaa tajunnanvirtaelokuvaa on vaikea kuvitella. Yksityiskohtia voisi mainita lukemattomia, mutta nyt sattui silmiin juna-asemalla abstrakti juliste, jossa lukee isolla tekstillä Birra!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti